Charles Dickens

Kaksi kertomusta

Karisto, 2000

240 s.

Opus sisältää kaksi Dickensin kertomusta: Joulluilta ja Uudenvuoden kellot. Jouluilta lienee ilmestynyt suomeksi muillakin nimillä ja kuuluneen joulukertomusten klassikoihin. Itse olen nähnyt ainakin osittain siitä tehdyn elokuvan, jossa oli korostettu kauhua, samoin nyt jouluna tuli näytelty animaatio (?) jota katsoin hieman alusta, mutta synkkä sävy ei oikein innostanut. .

Koska en ole mikään kauhun ystävä olen ollut hieman varauksellinen tämän kertomuksen suhteen, niinpä yllätyin suuresti, kun kertomus vaikutti elokuviin verrattuna hyvinkin pelkistetyltä.

Sitä vastoin Uudenvuoden kellot sai todella kylmiä väreitä aikaan sisikunnassani aina loppumetreille saakka, jolloin huokasin helpotuksesta.

Ajattelin jo, että en bloggaa tästä kirjasta mitään. Niin paljon kuin Dickensistä tykkäänkin niin nämä kaksi kertomusta eivät todellakaan ole minun juttuni.

Sitten mieleeni tuli kuitenkin ajatus ja tässä sitä sitten naputellaan.

---

Minun ehdoton suosikkini jouluohjelmista on Frank Capran Ihmeellinen on elämä -elokuva. Tänä joulunakin se tuli. ja vaikka en sitä tällä kertaa kokonaan katsonut, niin loppumetrit täytiy kuitenkin katsoa.

Tässä elokuvassa ja näissä Dickensin kahdessa kertomuksessa on jotain yhteistä. Kaikissa kolmessa päähenkkilölle näytetään tulevaisuus ajattomassa tilassa.

Frank Capran elokuvassa päähenkilölle, elämässä tiukoille vedetty hyväsydäminen mies saa enkelin avukseen osoittamaan, mikä merkitys hänen elämällään on. En ehkä jaa elokuvan näkemystä enkeleistä. Ote on lähinnä humoristinen ja sydämellinen ja todellakin hyvin inhimillinen. Rakastan tuota elokuvaa kuitenkin sen sanoman vuoksi: elämä on.

Dickensin kertomuksissa on kyse myös elämästä ja sen arvoista. Ote on kuitenkin toisenlainen. Huumori ja lämpö on välillä aika kaukana kerronnasta. Jouluillan vanha kitupiikki Scrooge saa oppaikseen kolme henkeä, jotka näyttävät hänelle  menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Scroogen menneisyys osoittaa, että hänellä on kivettyneessä sydämessään kuitenkin eväitä parempaan, mutta mikä on saanut miehen niin sydämettömäksi? Niin tai näin, niin Scroogen sydämen jäät alkavat näkyjen edessä sulaa ja alkaa toisenlainen elämä.

Uudenvuoden kelloista päähenkilö, kunnallinen  lähetti Toby kuuntelee kellojen soittoa  ja alkaa nähdä tonttuja ja menninkäisiä. Minulla oli suuria vaikeuksia tajuta tätä kertomusta aina loppumetreille saakka. Tämä oli mielestäni jopa vielä syhkempi kuin Jouluilta ja tunnelma karmi selkäpiitä.

Dickensin ote on siis erilainen kuin Capran elokuvassa, vaikka ydin on sama: Inhimillisyys ja myötätunto. Siinä, missä Capra elokuvassaan käyttää huumoria, Dickensillä on käytössään ironia ja satiiri, jos kohta näissä kertomuksissa on jotain, mitä en osaa sanoiksi pukea. Jokin erilainen tunnelma kuin muissa lukemissani Dickensin teoksissa, jokin mikä saa minut hieman kavahtamaan. Ehkä se on se kirjan henki!