kiminkansi-normal.jpg

Jens K: Holm

Kim ja kumppanit

Otava, 1972

89 s.

"Koko juttu tuntui aivan ihmeelliseltä. Tässä minä aivan tavallinen koulupoika lojuin vuoteellani aivan tavallisen kylpyläpaikan tavallisessa talossa. Eno ja täti tassuttelivat yhä alakerrassa ja kuulin, miten he valmistautuivat nukkumaa. Kaikki oli kuten ennenkin. Ja kuitenkin tänä yönä tapahtuisi asioita, jotka ovat yhtä kaukana tavallisen pojan elämästä kuin purukumin paukahdus maanjäristyksestä."

Kim on varhaisnuori tanskalaispoika, joka saapuu kesälomanviettoon pieneen kalastajakylään parhaan kaverinsa Erikin kanssa. Kolmantena porukasta on Brille, nuori neropatti, joka värkkäilee yhtä ja toista. Kesäoma kuluu Juhannukseen asti normaalinpuoleisesti, mitä nyt pojat alkavat rakentaa omia raketteja Brillen johdolla ja tutustuvat Katjaan, johon Kim tuntuu olevan hieman ihastunut. Katjaan liittyy myös jotain salaperäistä. Hänen isänsä läheisyydessä hiippailee outoja miehiä.

Tarina etenee minä-muodossa kertojana Kim itse. Tyyli on jouhevaa ja etenee sujuvan nuorekkaasti. Kirja on julkaistu 70-luvun alussa, mutta voisi hyvyinkin olla tätä päivää. Se, että pojat vetelevät tupakkia hieman mietityttää, onhan kyse lastenkirjasta.  Ja vielä enempi ihmettelen, kun mainitaan että nämä polttelivat piippua. Kim ja kumppanit ei ole mikään sievistelevä nuortenkirja, päinvastoin jopa suhteellisen vapaamielinen (Kim ja Katja käyvät naku-uinnilla). Kuitenkin, tarinan edetessä ja loppuhuipennuksen tullen jää kuitenkin hyvä mieli - eivät pojat tupakkapaheestaan huolimatta mitään raggareita ole, vaan tavallisia elämää pursuavia, kokeilunhalusia nuoria Tässä kirjassa tehdään kokeita paitsi rakettien kanssa, myös lennättimen  ja sähkövirran kanssa. Morseaakkoset tuntuu olevan lapsilla hyvin hallussa, seikka, mitä itse pähkäilin, kun tavailin pisteita ja viivoja, joita kirjassa esiintyi.

Tulin lukeneeksi Kimin ja kumppanit lähinnä vertalumielessä Viisikkoihin,. Viisikkomaisuus on kuitenkin tästä kirjasta kaukana, vaikka lapsijoukosta onkin kyse ja seikkailuista. Paremminkin mieleen tulee Aira Kokin nuortenkirjat, erityisesti Me katosimme kylästä. Kerronnan tyyli ja humoristinenkin ote oli jotenkin samanoloista.