Silvia Rannamaa

Kadrin päiväkirja

Kustannusosakeyhtiö Savukeidas 2014

Alkuteos: Kadri

Suomentanut Anniina Ljokkoi

199 s.


Taannoin kirjoitin Saralle ajatuksiani ulkomaisista tyttökirjalukukokemuksistani. Kirjoitelmassani pohdin sitä, että tyttökirjat ovat aika suurelta osin (ainakin Suomessa ilmestyneet ja suomennetut) angloamerikkalaista perua, joitain löytyy pohjoismaista ja länsieuroopastakin,  ja päätin kirjoitelmani, kuinka jään mielenkiinnolla odottamaan mistä päin maailmaa löydän uusia mielenkiintoisia tyttökirjoja. Kuinka ollakaan, Sara antoi vinkin tästä Viron suosituimmasta tyttökirjasta, joka on äskettäin ilmestynyt suomeksi enkä voinut vastustaa kirjaostosta, sen verran mielenkiintoiselta tämä kuulosti.

Kadrin päiväkirja on nimensä mukaisesti Kadrin tarina. Kadri asuu yhdessä mummonsa kanssa, jonka nimi on myös Kadri. Kadrin äiti on kuollut ja isä kadonnut ulkomaille. Eletään sodanjälkeisiä vuosia neuvostoajan Virossa.

Kadri olot eivät ole hyvät. Hän asuu tunkkaisessa kellariasunnossa, josta ei niin vain päästä pois, vaikka yritystä olisi. Kadri ei ole suosittu tyttö ikätovereidensa parissa kunnes sattuu onnettomuus. Kadri jää auton alle ja joutuu sairaalaan. Onnettomuus muuttaa Kadrin elämän suunnan.

Rannamaan teksi on sujuvaa ja luontevaa nuoren tytön ajatuksia ja pohdintaa elämästään, jossain määrin siinä kuulsi samanlainen katu-uskottavuus kuin aiemmin esittelemässäni Aira Kokin Avattu ovi -teoksessa.

"Muutenkin minä kai kuvittelen liian paljon kaikenlaisia tyhmyyksiä enkä tee mitään järkevää, kuten mummi sanoo. Pitkään aikaan hän ei tosin ole enää sanonut niin. Ei kuitenkaan siksi, että minulla olisi nykyään järkevämpiä tai hyödyllisempiä ajatuksia, vaan siksi, etten puhu sellaisia juttuja enää kenellekään, en edes mummille. Pidän kaikki kuvitelmat nykyään omana tietonani, ettei kukaan pääse nauramaan niille."

Aivan selvästi Kadrissa elää Runotytön kaima. Kadri tapaa sairaalaassa kirjailijan ja alkaa itsekin haaveilla kirjoittamisesta. Kadrin päiväkirjassa on monia kirjallisuusviitteitä niin länsi- kuin itäkirjallisuuteen herättäen mielenkiinnon ja uteliaisuuden.

Kadrin päiväkirja on valoisa kirja, näin siitä huolimatta, että siinä käsitellään hyvin rankkojakin aiheita, kuten kiusaamista ja nälvimistä, tasan ei käy onnen lahjat ihmisillä, mutta joskus voi käydä hyvä säkä - niin kuin Kadrilla, vaikka on siinä oma osansa eteenpäinpyrkimiselläkin ettei jää vain surkuttelijaksi. Mikä minua kirjassa mietitytti, oli se, kun Kadri pisti kuuman silitysraudan vahingossa vesiämpäriin ja valot sammuivat (silitysrauta oli siis päällä). Miksi Kadri ei saanut sähköiskua? Sehän olisi ollut hyvin todennäköinen, mutta tästä vaarasta ei mainita mitään.

En tiedä, kuinka nuori lukija ottaa kirjan kuvituksen. Vanhemmalle lukijalle sosialistista realismia edustavat julistekuvat herättää varmasti ajatuksia. Itse ihastuin erityisesti Noorte Suvepäevad -julisteeseen kirjan loppupuolella.

Kadrin päiväkirja ei ilmiasultaan siis ole tavallinen tyttöjen kirja, vaan enempi kulttuurihistoriallisena tekona otettava julkaisu. Ei sillä, etteikö kirjalla olisi paljon sanottavaa myös nykyajan koululaisille.


Kiitos Sara tästä vinkistä.