P1090409-normal.jpg

L.M. Montgomery

Sara - tarinatyttö

Minerva, 2010

----

Sara ja kultainen tie

Minerva, 2011

 

Sain toisen näistä ihanista tyttökirjoista lahjaksi ja toisen ostin itse, sillä eihän voinut lukea toista ilman toista. Varsinkaan kun lahjaksi saatu oli jälkimmäinen osa. Tarinatyttö Sara Stanley oli minulle nimenä tuttu tv:ssä esitetyn Tie Avonleaan -sarjan perusteella, vaan siihen se tuttuus sitten jäikin, sillä niin paljon kuin tv-sarjasta pidinkin, oli se niin vapaasti dramatisoitu ja johdettu näistä kirjoista, että ei oikein mene yksi yhteen.

Ensinnäkin tv-sarja on sijoitettu Montgomeryn Anna-kirjoista tuttuun Avonleaan, mutta näihin Tarinatyttö-kirjoihin ei Avonlea liity millään lailla. Myös henkilöhahmoja on supistettu ja yhdistelty tv-sarjassa. Ehei! Jos haluaa nauttia kirjoista ja niiden ilmapiiristä on suljettava pois muistikuvat tv-sarjasta.

Tarinatyttö Sara Stanley on puoliorpo tyttölapsi joka asuu tätinsä ja setänsä kanssa Carlislen kylässä Prinssi Edvardin saarella. Hänen isänsä elää, mutta taiteilijasieluna kiertelee ympäri maailmaa maalailemassa ja inspiroitumassa. Carlislessa asuu myös Saran muuta sukua, muun muassa Alec-sedän lapset Felicity, Cecily ja Dan.

Suuressa osassa Tarinatyttö-kirjoissa on Saran kertomat tarinat, joita hän lukee tätinsä leikekirjasta tai pistää mieleensä ihmisten puheita kuuntelemalla. Tarinatytöllä on kyky eläytyä ja tämä eläytymiskyky lumoaa lapsijoukon, joka elää lapsuuttaan ja varhaista nuoruuttaan Carlislen hedelmäpuutarhassa.

Kirjan kertoja on Saran serkku Beverly, joka on kaksoisveljensä Felixin kanssa myös Carlisleen, koska myös heidän isänsä on jossain maailmalla menossa. Beverly muistelee lapsuutensa kultaisia vuosia ja hetkiä yhdessä serkusjoukon ja naapurintytön kanssa, hetkiä, joihin mahtuu niin iloja kuin suruja.

Kertojanääni häipyy jännästi tapahtumien tiivistyessä, lukija elää hetkessä ja katsoo tapahtumia enimmäkseen sisältäpäin, ei niinkään ulkoapäin. Kerronnallisesti Tarinatyttö pitää hyvin otteessaan, sillä muistelmanäkökulmasta huolimatta näkökulma vaihtelee nyt-hetkestä takautumiin ja vähän futuuriinkin.

Montgomeryn kirjoille olennaista on muutamien motiivien toistuminen. Tällaisia ovat esimerkiksi hautausmaat, kissat, hedelmätarhat, jotka esiintyvät miltei kaikissa hänen kirjoissaan. Esimerkiksi hautausmaa on merkittävässä osassa Uudenkuun Emilian elämässä ja Anna-sarjassa pappilan lapset leikkivät hautausmaalla kunnes löytävät tiensä sateenkaarinotkoon. Hautausmaata sivutaan myös Tarinatytön tapahtumissa. Toinen tyypillinen tekijä Montgomerylle on Kissat. Niin Emilialle kuin Annalle kissat olivat tärkeitä ja kissa on tärkeässä osassa myös Sara Stanleyn ja muiden lasten elämässä. Kolmas aihe, mikä toistuu Montgomeryn kirjoissa on hedelmätarhat (tai yleensä puutarhat). Tarinatyttö sijoittuu ympäristöön, jota hedelmätarha ympäröi, Runotyttö-kirjoissa Jimmy-serkulle oli Uuden Kuun hedelmätarha, jota Korkean Johnin metsikkö suojasi tärkeä ja Anna-kirjoissakin hedelmäisiä tarhoja esiintyy.

Sara -tarinatyttö ja sen jatko-osa oli mitä miellyttävin lukukokemus.

Muutama ote kirjasta:

Oravien julkiset salaisuudet...

Auringonpaiste on paksua ja keltaista ja laiskaa ....

Hänen kätensä ovat kuin runoilijan uni.