Juhani Aho

Juha

WSOY, 1953

181 s.

Juha on vanheneva mies, vääräsääri, karhun koipeen purema, jäyhä suomalaismies, joka puskee vaikka kiven läpi, sisukas kairaln mies, joka on katsellut puolison, lapsesta itselleen kasvatellut, Marjan. Soman ja sorean, vierasheimoisen orpolapsen, hyljeksityn. Mikä onkaan saanut Marjan suostumaan puolisoksi Juhalle. Vaikka eihän sitä voi avioliitoksi sanoa, kun toinen nukkuu omassaan ja toinen toisessa aitassa. Nimellisesti vain yhteenliitetyt. Ja kuitenkin, yhdessä on koti rakennettu, talo pykätty, yhdessä kestetty kipakan äidin, anopin sanat, kunnes saapuu kaukaa Karjalasta, saapuu Shemeikka ja livertelee, lavertelee, saa Marjan pään aivan pyörryksiin, mukaansa tempaa "jos ei hyvällä, niin väkisten".

Veikö väkisten? Ei, ei vienyt väkisten. Hyvällä meni, mielellään. Menikö? Menikö mielellään? Sitä pohtii Juha ja käy taistoa mielessään. Rakkaus on syvä miehen rinnassa, kiintymys kova.

Aho teksti on väkevää. Jäyhän rouheaa mutta silti runollista. Ajatuksen liitoa enempi kuin suoraa kerrontaa. Dialogia ja mielen tasolla liikkuvaa pohdintaa. Jossain määrin minulle tulee myös kalevalainen tunnelma, vaikka varsinaisesta kalevala-mitasta ei olekaan kyse.

Olen hieman vierastanut tarinaa aiemmin sitä lukeakseni, mutta yllätyin myönteisesti, kun nyt kirjaan tartuin.  Elokuvana olen tämän aeimmin nähnyt. Siksi olikin yllätys huomata, että tarinan Marja ei olekaan vaalea kuten elokuvassa (Marjana Elina Pohjanpää). Kirjan Marja on myös kipakampi kuin elokuvan. Marja ei ole lempeä luonne ja kuitenkin hänessä on lempeämpi puolensa, lempeä kaipaava, olla hyväksytty, olla rakastettu. Yhteenkuuluvuutta kaipaa myös Juha. Mutta loppujen lopuksi, kuka ymmärtää häntä, kun ei edes oma väki, perhe, äiti häntä ymmärrä.

Juhassa on syvyyttä kuin kosken uomassa vettä ja kuohuja. Traaginen on tarina. Traaginen. Mutta mikä minua eniten jäi mielessä mietityttämään, mikä tikkuna ihoon työntyi oli, ei niinkään traaginen loppu, kuin kirjailijan sanat: --- heittää Juha, huomattuaan Marjan, sauvoimen pään veteen ja huiskauttaa --- --- --- , huulilla älytön, ilmeetön hymy, hattu nurin päässä. Oliko Juha älytön? Oliko hän kuin kirveellä kannonnokasta veistetty. No, ei mikään herra, ei älykkö, mutta ei, en minä ihan häntä noilla sanoilla, älytön, ilmeetön, hattu nurin perin kuvaisi. Se sattuu.

Juha on kuin satu kaunottaresta ja pedosta, paitsi, että pedosta ei prinssiä tullutkaan.

Anna J matkalla mikä-mikä-maahan on myös lukenut Juhan ja pitää sitä julmana teoksena. Itse en ihan julmaa tähän liittäisi, vaikka kyllä kirjassa julmuuttakin on. Surullinen ja onneton tämä tarina kyllä, kuten Anna luonnehtii. Itse näen, että paitsi rakkauden ja rakkaudettomuuden teemoja tässä teoksessa tulee esiin myös uskollisuus, kunniantunto ja hyvin väkevästi myös nuoruuden ja vanhuuden vastakkainasettelu puhumattakaan ihmisluonteiden eroista puhumattakaan tasa-arvoisesta suhtautumisesta, rasismista. Hyljeksitty, vierottu Venakko - vierasheimoinen. Ryssäviha on tässä kirjassa vahvasti läsnä, vaikka sitä ei kovin suoraan tuoda esiin. Ehkä suurin syy tähän draamaan löytyykin juuri tuossa vierauden tunteen aiheuttamassa olotilassa, jota Marja on saanut kokea ja tavallaan myös Juha, kuten aiemmin sanoin, ei häntä ymmärretty - vääräsääristä, joka liian pian seisomaan laitettiin.

----

Oi maamme Suomi kotimaanvalloituksessa mukana tällä kirjalla. Savo, koska Juhani Aho on syntynyt Lapinlahdella. Ja Kainuu.

Pitkään pohdin tuota, mihin tämä tarina sijoittuu, Savon seuduille, Karjalaan vai Lapin perukoille? Kainuuseen?  Ehkä vähän niihin kaikkiin. Krjassa mainitaan paikannimiä sellaisia, kuin: Repovaara,Kianta. Rajavaara, Huutoniemi, Rajakoski, Lapin rajoilla asti kierrellen. Vaaroista puhutaan, tervaporvareista (viitanneeko Oulun seudulle).Kirjassa mainitaan tuulimylly. Kainuussa on rakennettu tuulimyllyjä 1800-luvun alussa.Olisiko niitä ollut myös Lapin puolella?

Ajallisesti tämä sijoittuu  Ruotsi-Suomen aikaan, koska Marjasta puhutaan ruotsittarena. Viitataan myös rauhaa Ruotsin ja Venäjän välilä ja vainovuodet on takana. Tarkoitetaanko tällä Isovihaa? Kaskeamisesta puhutaan. Vaikea sanoa, kuinka kauas ajallisesti tämä pitäisi sijoittaa, ainakin v'ähintään tuonne 1700-luvun lopulle itse ajattelisin.

Täytyy kuitenkin myös huomoida,että jos tarina sijoittuu 1700-luvun lopulle tai varhaisemmalle ajalle, niin maakunnat olivat silloin erilaiset ja rajat toisenlaiset. Lappalaisena en kuitenkaan Juhaa pitäisi. Enempi siis kallistuisin Kainuuseen kuin Savoon tai Lappiin. Siinä rajoilla raukoilla kuitenkin.

--- --- ---

Tällä mukana myös avioliittojuonia -haasteessa.