Rosa Fitinghoff
Tonttukota
WSOY, 1940
133 s.

Tomtekåtan
suomentanut Anni Swan

"Sakka pysähtyi korkealatvaisen kuusen juurelle katsellen toisiin. - Nyt olemme perillä, sanoi hän, ettekö näe poroja? Poroja! Ei seillä ollut poroja! Mutta Sakka pysyi väitteessään. - Ettekö todellakaan näe poroja? hän kysyi uudelleen. - Ja minä näen vaikka kuinka paljon! Hän katseli ympärilleen, mutta vain maahan, missä seisoi."

Sakka on kahdeksanvuotias saamelaistyttö, jolla mielikuvitusta ja näkökykyä riittää. Sakalla on myös hyvä sydän, sen saa kokea niin orpo riekonpoika kuin heiveröinen, tuskin elinkykyinen porokoirakin, puhumattakaan tovereista Annasta, Antesta ja Tuomosta, jotka vaeltavat perheineen talvikodilta kesäkodille, ylös Juhannustunturille.

Tonttukota on viehättävä kertomus, jonka sivuilla puhaltavat raikkaat tunturituulet, mielikuvituksen kipinät lentelevät ja jostain pimeän piiloista voi kuulla susien joikaavan. Yhteen kesään mahtuu paljon pieniä ja suuria tapahtumia, tunteet kuohuilevat kuin tunturipurot ja kun syksy tulee ja on palattava takaisin talvileiriin on jokunenkin saanut  "silmiinsä innostuksen mukaansatempaavan hehkun".

Tonttukota on lastenkirja aidoimmillaan. Se tuo jouhevasti ja luontevasti esiin saamelaiskulttuurin erityispiirteitä poronmerkitsemisistä seillaisiin käsitteisiin kuin kaarre ja raito.

Hieman hämmennyksissä olin kirjoittajasta. Onko hän sama kirjailija, joka on kirjoittanut Hallatunturin lapset, vai ei! Googlaamalla näyttää löytyvän Hallatunturin lapsista sekä Laura että Rosa Fittinghoffin nimellä julkaistuja versioita. Itselläni on ollut Laura Fitinghoffin kirjoittama Hallatunturin lapset. Toisaalta joissakin tiedoissa kerrotaan, että Rosa olisi Lauran tytär. Ota siitä sitten selvää.

Yhden kuitenkin tiedän, jos näitä tarinoita on lisää, tahtoisin lukea ne enemmän kuin mielelläni.

----
Otan tällä osaa LASTEN LINNOITUS -haasteeseen, kategoria voisi olla 2 eli olipa kerran, vaikka tämä ei puhdas satujuttu ole, niin mielikuvitustakin ripaus mukana.