topojaanton-normal.jpg

Erich Kästner

Töpö ja Anton

WSOY, 1954

Alkuperäinen teos:Punktchen und Anton

Suomentanut Toini Jännes

Kuvittanut Walter Trier

152 s.

Erich Kästnerin Töpö ja Anton on rakenteeltaan erikoinen kirja. Siitä voisi lukea vain joka toisen luvun eikä jäisi mitään vaille. Jos taas lukisi joka toisen luvun, ne luvut, jotka on kirjoitettu kapiteelilla saisi suut silmät täyteen ajatuksia rohkeudesta ja ystävyydestä, mutta jäisi kaipaamaan niitä yhteyksiä, joihin mietelmät kuuluvat. Töpö ja Anton on siis, paitsi pieni seikkailutarina myös hyvin opettavainen kirja, jonka tarkoitus on herättää lukijassa ajatuksia ja muutakin kuin pelkkää ajanvietettä. Tämä kirja sopisi hyvin lasten lukupiiriin luettavaksi aikuisen kanssa. Luku kerrallaan luettuna ja sitten luvusta ja sen mietelmästä keskustellen voisi saada lapisilta aika mielenkiintoisia ajatuksia, sillä lasten suusta -jutut voivat olla paitsi humoristisia myös hyvinkin nokkelia.

No siis, vaikka tämä onkin hieman "rautalangasta väännettyä" tarinointia, niin ei rautalanka kuitenkaan soi kovin kireänä, päinvastoin. Kästnerillä on taito kirjoittaa lapsentajuisesti, mielenkiintoisesti ja  - humoristisesti. Paikka paikoin on tekstissä jopa selvää ironiaa.

Päähenkilöistä:

Töpö on johtaja Pokan ainoa tytär Yksinäinen lapsi, jolle vanhemmilla ei tunnu olevan aikaa.

Johtaja Pokka on aina joko töissä tai sitten rouvansa kanssa menossa. Hän on kyllä lopulta hyvin isämäinen ja huolehtiva, kun lopulta saa silmänsä auki.

Rouva Pokka puolestaan ei ole ollenkaan äidillinen. Hän on illat huvitettelemassa tai sitten hän potee migreeniä.Tyypillinen karikatyyri hienostorouvasta.

Paksu-Bertta on keittäjä, hyväntahtoinen rouvasihminen.

Neiti Hurskainen, lastenneiti, jolla on salaisuus.

Anton Kesti, naapurin köyhä poika, Töpön hyvä ystävä

Rouva Kesti, Antonin äiti, jolta on leikattu vatsasta kasvi ja on tämän vuoksi vuoteenomana.

Lisäksi joitain muita juonen kannalta oleellisia henkilöitä, joita ei ole tarvis mainita, jotta kiinnostus säilyisi.

Motiivista: Töpö ja Anton on lapsentajuinen tarina elämän oleellisista asioista.

Teemoista: Kirjassa on monenlaisia aiheita, on köyhyyden ja rikkauden vastakkainasettely, työnteon ja yritteliäisyyden vastapainona luikurointi tai huvittelu, vanhempien vastuuta käsitellään ja ystävyyden merkitystä ja toivoa, sitä, että vaikka asiat olisivatkin huonosti, voivat ne kääntyä lopulta ihan hyviksikin.

Mietityttävyydestä:

"Sitten ilmestyi neiti Hurskainen. Hän oli lastenneiti, hyvin pitkä, hyvin laiha ja hyvin höpsö. - Sitä on lapsena kylvetty liian kuumassa vedessä, oli paksun Bertan tapana usein sanoa.

Viittasiko kuuma vesi pituuteen ja laihuuteen vai höpsöyteen?

Terävyydestä:

"Katse on kuin teroitettu lyijykynä"

Mehukkaasta kerronnasta:

" ---  silloin tuli kolmas poliisi keittiöstä, ja rouva Pokka mumisi: Menetän järkeni. Töpö asettui hänen eteensä ja pyysi: Voi, teepäs se, äiti, tee se!"

Tämä ei ollut loppujen lopuksi yhtään huono kirja. Välillä jopa hykertelin itsekseni ja se on jo paljon, jos jokin saa yksineläjän tirskumaan itseksensä.

---

Tällä kirjalla mukana Saksa-teemahaasteessa.