unelmienlupaus-normal.jpg


Tiina Lehtineva

Unelmien lupaus

Mediapinta, 2010

232 s.

Unelmien lupaus päättää Tiina Lehtinevan viisiosaisen Unelmien-sarjan. Kuuden nuoren: Kaisan, Kallen, Elinan ja Laurin, Eetun ja Venlan vaiheet ovat olleet moninaiset ja paljonpuhuvat, tunteita herättäviä ja nostattavia. Siinä, missä sarjan aiemmat osat ovat olleet aika raflaavia ja välillä turhankin hiuksia nostattavia, niin tässä päätösosassa on valo voittanut pimeyden. Menemättä sen enempää itse juonenkulkuun voin kuitenkin sanoa, että olen sekä helpottunut että pettynyt. Helpottunut, kun  se, mitä eniten pelkäsin ei tapahtunutkaan, pettynyt, kun se, mitä toivoin, ei tapahtunut.

Unelmien lupaus oli verrattuna aiempiin osiin suht normaalia nuorisoelämää tunteineen ja toiveineen. Läheisyyden kaipuu nousi yhdeksi tärkeäksi teemaksi, sen kokemisen kipeys ja vaikeus sekä myös tärkeys.

Äidinkielellisesti Unelmien lupaus ei sisältänyt niin paljon virheitä kuin edellinen osa, joskin joitakin kirjoitusvirheitä löytyikin. Kerronnallisesti tarina eteni luontevasti, edellisiin osiin verrattuna seestyneenä ja ehkä vähän väsähtäneenäkin,  Tarina piti kuitenkin otteessaan loppuun asti, vaikka ainoa suuri draama tapahtuikin erään ystävyyssuhteen kuperkeikassa.

Loppuyhteenvetona voisin sanoa, että olen helpottunut kun tämä lukukokemus on nyt ohi. Niin syvästi kuin tähän tarinaan välillä upposinkin, niin tuskin tulen tätä tarinaa toista kertaa lukemaan. Se ei tarkoita etteikö kirjalla voisi olla  jotain annettavaakin. Roolimalleja en tästä kirjasta löytänyt niin paljon kuin Eetuun samaistuinkin. Olisin toivonut hengellisten pohdintojen ja arvomaailmojen syvällisempää käsittelyä, nyt teos jää profaanin ja hengellisen välimaastoon, vähän siinä ja siinä, mille puolelle kallistuisi.

Se, että kaikki solmut suht koht näppärästi aukaistiin ja roikkuvat langanpätkät solmittiin on isossa projektissa huomioitavaa. Eräs pieni yksityiskohta olisi kuitenkin vaatinut minusta hieman paremman käsittelyn ja "lääkinnän". Sen käsittely olisi toisaalta vaatinut myös hengellisen aspektin lisäämistä, mitä kirjoittaja ei ehkä tarkoituksellisesti ole halunnut. Nyt tietenkin voitte miettiä, mikä tuo yksityiskohta oli. En nyt kuitenkaan löydä sanoja sitä selvittääkseni, joten jääköön salaisuudeksi. Jotkin asiat on semmoisia, että niiden kanssa ei ole leikkiminen eikä reposteleminen.

Tällä mukana OI maamme Suomi -kotimaanvalloituksessa: Pohjanmaa, Kurikka