turner-normal.jpg

Ethel S. Turner

Seitsemän sisarusta

WSOY, 1974

Alkuteos: Seven little Australias

Suomentanut Laila Järvinen

169 s.


- Mutta kuule, huomautti Pip, - me joudumme kamalaan liisteriin. Minusta tuntuu, että olisi parasta - en oikein tiedä.... - Emmekä joudu, sanoi Judy lyhyesti, - emme ainakaan kovin kamalaan. Ja jos joudummekin, niin Tivoli on sen arvoinen...

Mutta jos Judy olisi tiennyt, mitä siitä seuraa, että jättää pikku-Kenraalin isän hoteisiin kasarmille siksi aikaa, kun hän ja Pip ovat tivolissa, niin ehkä hän olisi harkinnut uudemman kerran, sillä se, mitä siitä seurasi oli enemmän, kuin Judy saattoi kestää.

NImensä mukaisesti Seitsemän sisarusta kertoo seitsemästä lapsesta, Megistä, Pipistä, Judystä, Ethelistä, Buntystä, Pallerosta, jotka ovat puoliorpoja, sillä heidän äitinsä on kuollut. Nuorin seitsemästä on taaperoikäinen Kenraali, jonka äiti on Ester. Isä kapteeni Woolcot on ankara, sotilaallisen jäyhä mies, joka ei juuri tunteitaan näytä ja jos näyttää, niin vähemmän miellyttävällä tavalla ja välillä piiska viuhuukin niin, että pahaa tekee pienten australialaisten puolesta. Täytyykin ihmetellä, mikä on ollut se tekijä, joka on saanut nuoren Esterin rakastumaan itseään niin paljon vanhempaan,ja ankaraan sotilasmieheen, sillä Ester on sävyisä ja lempeä luonne. Onko avioliitto ollut järjestetty? Tuskin, sillä Ester selvästi rakastaa miestään ja häneltä löytyy myös ymmärrystä lapsikatraalle, jonka äitipuoleksi hän on joutunut, vaikka on vanhinta tytärtä vain muutaman vuoden vanhempi ja tuntee oman riittämättömyytensä.

Olen lukenut Seitsemän sisarusta monen monituista kertaa ja joka kerta se on saanut minut kyynelehtimään. Tarina ei sinänsä ole suuren suuri. Se sisältää muutamia tuokiokuvia sisarussarjan elämästä Hyrskynmyrskyssä, kuten he kotiaan nimittivät.  Vaikka sisaruksia on seitsemän ja lukija saa heistä jokaisesta omanlaisen käsityksen keskittyy tarina kuitenkin lähinnä Judyn ympärille. Judy on 13-vuotias kiihkeä nuori nainen, jonka sisimmässä paloi "levoton liekki". Isä Woolcot ei ymmärtänyt tytärtään, hän näki ja tajusi tämän erilaisuuden muihin nähden ja toivoi, että tämä ei olisi niin vaivalloinen. Toisin saoen isä Woolcot koki oman mahdottomuutensa lastenkasvatuksessa.

Jos Judy olikin kiihkeä ja innostuva nuori nainen, oli hän kuitenkin teeskentelemätön ja rehellinen sielu, mitä ei voinut sanoa Buntystä. Bunty oli 6-vuotias ja ajatteli vain ruokaa. Bunty oli myös vastuuton ja aika luikertelemassa pois vastuusta tekemistensä suhteen Seikka, jolla on suuri merkitys tarinan juonen kannalta.

Kirjan ankarasta isästä on paljon puhuttu ja täytyy sanoa, että välillä kyllä viilsi syvältä sydämestä, kun isän piiska viuhahti, eritoten, kun isä tuntui ajattelevan vain, että lapset olivat pahanilkisiä, vaikka eivät he niinkään pahanilkisiä olleet, joskin hieman ajattelemattomia. Isän mielestä Judy oli kaiken pahan syy, Kun hän olisi poissa, niin muut lapset rauhoittuisivat ja seurauksena alun tivolireissusta onkin, että Judy lähetetään sisäoppilaitokseen, josta hän kuitenkin karkaa.

Seitsemän sisarusta on traaginen tarina kasvun kipeydestä. Päivien myötä kasvavat eivät vain lapset, vaan myös isä Woolcot, silä kaikesta ankaruudesta huolimatta hän rakastaa lapsiaan ja tahtoisi pitää heistä hyvää huolta. Hän ei vain osaa näyttää tunteitaan, ei silloinkaan kun yhtä ei enää ole.

Kirjan suomennoksesta sen verran, että toivoisin tästä saatavan uuden, enemmän alkuperäisen tarinan aikaan sopivan käännöksen, olematta silti vanhahtava. Ei sillä, etteikö tämäkin käännös toimisi. Kuitenkin tarinaa jälleen kerran lukiessani huomioni kiinnittyi kohtaan, jossa sisarukset ovat löytäneet totaalisen uupuneen Judyn vanhasta tallirakennuksesta.

- Kuinka sinä pääsit tänne, Ju? hän kysyi räpyttäen kyyneleet silmistään. - Apostolin kyydillä vain, Judy sanoi. - Vai luulitko sinä, että minä tulin lentokoneella?

Seitsemän sisarusta on julkaistu ensimmäinen kerran 1894. Oliko silloin jo lentokoneita? Kokeiluja näiden suhteen ehkä oli, mutta varsinaisesti lentokoneet alkoivat ilmaantua taivaalle vasta 1900-luvun puolella. Muutenkin kirjan tarina sijoittuu lähinnä viktoriaaniseen aikaan (Australia englannin siirtomaa ja Brittiläisen imperiumin osa). Katsoessani Gutenbergistä miten tuo kohta on alkujaan ollut, niin siinä viitataan lähinnä kuumailmapalloon ja johonkin, mitä ei ole suomennettu. Minun mielestäni tämä olisi pitänyt näkyä suomennoksessa. Suomennoksessa puhutaan myös Judyn punaisesta mekosta. Punainen mekko piirtää minun silmiini leiskuvan punaisen mekon, alkuperäisteoksessa puhutaan kuitenkin pinkistä (vaaleanpunainen) mekko. Vanhemmassa kirjankannessa tämä onkin näkyvillä, mutta muuten kirjan kansikuva ei tuo mieleen 1800-luvun lopun tunnelmaa samalla tavalla kuin uudempi kansikuva.Alkuperäisteosta tutkiessa tulee muutenkin huomioitua, että joitain kohtia ei ole suomennettu ja vaikka suomennoksessa tuleekin esille paljon Australialaista paikannimistöä ja paikallisväriä, saattaisi tähän saada lisää syvyyttä uudella suomennoksella.

Olen aiemmin kirjoittanut Seitsemän sisarusta -sarjan kolmannesta osasta , jota ei ole suomennettu ja jonka luin ruotsinnoksena. LIttle Mother Megiä toivon siis myös suomennettavaksi. Silloin tästä tulisi ehjä kokonaisuus ja kasvukertomus.

turner2-normal.jpg  turner-normal.jpg

... .. ...

Tällä otan osaa Australialaisen kirjallisuuden haasteeseen ja

1800-luvun kirjat haasteeseen.

Kiinteistöhaasteeseen, koska Hyrskynmyrsky on miljöönä tärkeä.