IHME, JOKA TÄYTYI KERTOA

Kitty Chappell
Annan silti anteeksi
Päivä Oy, 2011
265 s.

"Olet niin onnekas, Kitty! eräs luokkatoverini huomautti kerran. Äitisi on nuori, kaunis ja mukava, ja isäsi on komein tuntemani mies - niin upeat siniset silmät ja kihara ruskea tukka. Olen kauhean kateellinen! Toivoisin olevani sinä. "Älä ikinä toivo, että olisit joku muu", sanoo Kitty, "Ole kiitollinen siitä, että olet se, joka olet, ja siitä elämästä, jota saat elää."

Omasta elämästään Kitty ei voi sanoa samaa. Hän on täynnä hymyn taakse piilotettua pelkoa ja vihaa. Kestää pitkään, ennen kuin todellisuus  paljastuu naapureille ja karismaattisuuden harha hälvenee.

Chappellin teos jakautuu kahteen osaan, elämänkerralliseen ja opetukselliseen. Olennaiset tapahtumat kerrotaan suurentelematta, vailla revittelyä. Silti kuvat piirtyvät välillä hyvinkin voimakkaina. Ihmisolemuksen kylmä puoli hönkii jäätävästi vastaan  - jättämättä kuitenkaan lukijaa kylmäksi. Teoksensa toisessa osassa  Kitty Chappel tuo esiin näkökohtia minäkuvan löytämiseen ja rakentamiseen, ja etsii vastauksia siihen, miten kohdata negatiiviset tunteet.  Kaikkein tärkeimpänä punaisena lankana läpi kirjan on kuitenkin anteeksiantamisen tärkeys.

"Edessäni aukeni kaksi tietä. Voisin valita vihan tien ja pysyä katkerana vankina, tai voisin valita anteeksiantamisen tien ja päästä vapaaksi. Mutta miten voisin löytää voimia antaa anteeksi isälle, kun kaikki sisälläni janosi kostoa?"

"Ei lintu laula siksi, että sillä olisi vastaus - se laulaa, koska sillä on laulu", eikä Kitty Chappell kirjoita siksi, että hän tietäisi kaiken. Hän kirjoittaa, koska hänellä on sanoma.  Annan silti anteeksi on kertomus Jumalan armollisesta ja eheyttävästä kosketuksesta. Vaikeistakin asioista voi päästä yli, ei vain selviytyjänä, vaan voittajana.

Chappelin teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Se, että teos jakauutuu kahteen toisistaan poikkeavaan jaksoon on toisaalta hyvä, toisaalta tämä jako ei ole täysin onnistunut. Opetuksellinen osuus olisi voinut olla hieman tiivistetympi ja napakampi ja elämäkerrallinen keskittyä kaunokirjalliseen ilmaisuun ilman selityksiä.

Annan silti anteeksi on kirja, jonka lukeminen tekisi hyvää jokaiselle, ei ehkä kuitenkaan kaikkein pienimmille ja herkille lukijoille.

----
EDIT: Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurelta osin 1950-luvulle ja sen jälkeen ja paikallisesti liikutaan Oklahoma-Texas-Kalifornia akselilla.
Listaan tämän So American -haasteeseen osavaltiokategoriaan, kun kirja ei ole puhtaasti kaunokirjallinen.