P1100219-normal.jpg

Markus Zusak

Kirjavaras

Otava, 2008

358 s.

Alkuteos: The book thief

Suomennos Pirkko Biström

 

"Nämä kuvat olivat maailma, ja se kiehui hiljaa hänen sisällään, kun hän istui katselemassa kauniita kirjoja ja niiden hienosti viimeisteltyjä nimiä. Se hautui hänen sisällään, kun hän silmäili sivuja, joiden maha oli pullollaan kappaleita ja sanoja. --- ---- ---- Hän riuhtaisi kirjasta sivun irti ja repäisi kahtia. Sitten kokonaisen luvun. Kohta hänen jalkojensa välissä ja hänen ympärillään lojui vain sanojen riekalieta. Sanojen. Miksi niiden täytyi olla olemassa? Ilman niitä ei olisi mitään tallaista. Ilman sanoja Fuhrer ei olisi mitään. Ei olisi ontuvia vankeja, ei lohdutksen tarvetta eikä maailmallisia temppuja, jotka parantavat oloamme. Mitä hyötyä sanoista oli? Hän sanoi sen nyt ääneen oranssivaloiselle huoneelle. "Mitä hyötyä sanoista on?"

 

Kirjavaras on kertomus pienestä saksalaisesta tytöstä Lieselistä, joka varastaa ensimmäisen kirjansa veljensä hautajaisissa. Kirja on haudankaivajan opaskirja. Liesel on tavallaan orpo. Hänen isästä ei ole tietoa, äiti puolestaan jättää Lieselin tämän veljen kuoltua "vieraiden oville". Liesel saa kasvatusvanhemmikseen Hans ja Rosa Hubermannin Himmelstrasse 33:sta. Vähitellen Hans Hubermannista tulee Papa ja Rosasta Mama. Lieselistä tulee Papan tyttö. Papa lohduttaa kun Liesel näkee painajaisia ja pesee lakanat, kun sattuu vahinko. Papa auttaa Lieseliä lukemisessa, joka tuottaa vaikeuksia koulussa.

Ystäväksi Liesel saa naapurinpojan Rudyn.

Elämä menee eteenpäin, Liesel kasvaa, varastaa uusia kirjoja kunnes tapahtuu jotain tärkeää. Jotain, mikä muuttaa Lieselin elämän. HImmelstrasse 33:een saapuu Max Vandenburg, juutalainen, jonka Papa Huberman piilottaa, koska on kerran tehnyt lupauksen Maxin isälle.

Kirjavaras on hyvin epätavallinen kirja. Epätavalliseksi sen tekee näkökulma. Kirjan kertojaäänenä on kuolema. Kuolemaa, niin julma kuin se tässä kirjassa onkin, kuvataan kuitenkin, ei julmana eikä pelottavana, vaan jopa sydämen omaavana, .ajattelevana, näkevänä, tuntevana hahmona. Näkökulma on todellakin mielenkiintoinen. Se myös asettaa ihmiset samalle viivalle. Ei ole eroa sillä, olitko saksalainen, juutalainen tai amerikkalainen etc.

Natsiaikaa kuvaavana ja sodasta kertovana Kirjavaras on epätavallinen myös siinä, että se ei siis jaottele ihmisiä vaikka hyvä ja paha ovatkin edustettuina. Kirjavaras ei saarnaa eikä osoittele sormellaan, silti se huutaa suureen ääneen oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden puolesta.

Kirjavaras on tarina. paitsi Lieselistä ja muista Himmelstrassen asukkaista sodan keskellä, tarina kirjoista, tai ei niinkään kirjoista, vaan sanoista. Se on tarina sanojen voimasta. Siitä, kuinka kaiken vallan takana on sanat.

Sanoilla on hirvittävä voima.

Kirjavaras on täynnä mielenkiintoisia sana-assosiaatioita, puhuttelevia, herättäviä, epätavallisia kuten - hiljaisuuden läiskä, huoneen väsynyt valo, hapanimelät sanat, pilvisylki, seinän olemattomat käsivarret. ryhdikkäästi astelevat asepuvut, puhumattakaan pimeydestä, joka silittää (silittää sinua, ei vaatteita).

Jos kohta Kirjavaras sisälsi ainesta, jota kammoksun (älä turhaan lausu Herran sinun Jumalasi nimeä), pidin kuitenkin Kirjavarkaasta ja sen ytimestä, joka oli puhdas ja kaunis. Surullisuudestaan huolimatta teos on lohdullinen, kaiken epätoivon ja surkeuden jälkeen se jättää toivon tähden tuikkimaan pimeyteen.

 

.....

Kirjavarkaan on lukenut muun muassa Katri, jota teos sekä nauratti että itketti, kosketti ja vavahdutti, Sallaa taas Kirjavaras ei miellyttänyt ollenkaan. P.S. rakastan kirjoja -blogin Sara puolestaan löysi Kirjavarkaasta koskettavan tarinan  ihmisyydestä, ja kirjallisuuden ja mielikuvituksen käsittämättömän suuresta voimasta, Myös Norkun Kirjavaras tempaisi mukaansa ja muutenkin Kirjavarasta on luettu ahkerasti.