P1100584-normal.jpg

 

Aira Kokki

Avattu ovi

Otava, 1957

223 s.

 

Näen unta, jossa kuljen kotoani naapuriin kulkevaa metsätietä, paeten jotain kiipeän suureen kuuseen. Mielessä on muistikuva paitsi unesta myös kirjan juonesta, jossa tapahtuu näin. Olen lukenut kirjan joskus nuoruudessa ja se on jäänyt mieleeni vahvana ja vaikuttavana teoksena. Kuluuu vuosia ja löydän kirpputorilta kirjan Avattu ovi ja on kuin muistin lukko avautuisi, haa! Se on tämä kirja. Kirja on pakko ostaa, ei puhettakaan muusta.

Avattu ovi kuuluu nostalgisiin tyttökirjalukukokemuksiini.

Kirjan päähenkilö on kertojaminä Teresia. Teresia on orpo, joka asuu enonsa ja Emmin luona. Olot on karut. Teresian paras ystävä on Tekla, joka on myös orpo ja asuu Vänskän ja Fannin luona. Emmi ei voi sietää Vänskän roikkaa eikä katso hyvällä, että Tekla tulisi heidän puolelleen. Siksi Teresia ja Tekla tapailevatkin Viiden kuusen luona.

Sitten käy kuitenkin niin, että Teresian eno kuolee ja Teresia joutuu muuttamaan Ottilia-tätinsä luokse johonkin Turun suunnalle.

Ero on haikea.

Uudessa kodissaan Teresia tutustuu uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, muun muassa Päivä Nevan, joka ei ole ihan tavallinen tyttö ja esittelee itsensä ensin Teresialle Haukan silmänä.

- Minä vain kuvittelin olevani... Etkö sinä koskaan tunne halua olla joku muukin kuin itsesi? - En tiedä... - Kuinka et tiedä - ? Vai oletko sinä yhtäläinen hipistelijä ja arkialija kuin kylän kaikki muutkin tytöt! Näytit erilaiselta.

Vähän kehnosta alusta tyttöjen ystävyys syvenee ja he joutuvat seikkailuun salaperäisen Syrimän kanssa, joka on paha mies.

Eräänä päivänä Päivä kertoo Teresialle, että hänellä on eräässä ladossa piilossa tyttö ja hän vie Teresian paikalle. Yllätys on suuri, kun ladossa oleva tyttö osoittautuu - Teklaksi. Tekla on karannut.

Jotta en paljastaisi koko juonta en kerro enempää, mutta unestani voi kertoa, että se siis on ollut jälkikaikuja näiden kolmen tytön kiipeämisestä korkeaan puuhun pakoon, piiloon ....

Avattu ovi on paitsi hauska tyttökirja seikkailulla ryyditettynä myös kirja jossa pohditaan elämän arvoja. Avattu ovi on vahvasti, joskaan ei manipuloidusti kristillissävytteinen, kirjan nimi Avattu ovi viittaa paitsi hengelliseen kokemukseen myös tyttöjen väliseen ystävyyteen.

Pidän tästä tarinasta todellakin paljon. Kerronta on hauskaa ja mukaansatempaavaa, nykykielellä sanoen katu-uskottavaa.

Mikä minua hieman häiritsee on kansikuva, joka sinänsä on nostalginen. Kansikuvassa kiusaakin se, että kaikkien kolmen tytön silmät on kuvattu sinisiksi. Kuitenkin tarinassa kerrotaan, että Päivällä on vihreät silmät, Teklan ja Teresian silmien väriä ei mainita (en ainakaan sellaista huomannut.

Muistan kerran kun katsoin televisosta yhtä amerikkalaista tv-sarjaa minkä värisiä silmiä näyttelijöillä oli, niin useimmilla näkemilläni oli siniset tai harmaat silmät. Ja miksikö sellaista silmäilin, no, jostain se vain nousi mieleen, että katsotaanpa silmien väritystä. 

Ei sillä, että tätä kirjaa voisi rasismista syyttää eikä tuota kansikuvaakaan sen puoleen. Kunhan nyt vain tuli mieleen, että kansikuva ei ihan pidä kutiaan ja herätti kysymyksen, miksi kaikilla on siniset silmät? Kansikuvataiteilijaa ei valitettavasti mainita.

Aira Kokin Avattu ovi on saanut Topelius-palkinnon vuonna 1958.

"Ja sitten se tulikin! Pitkäpisarainen, runsas  sade. Se suhisi ja kohisi ja huuhtoi kaikki katot, pesi ikkunoiden ruudut ulkoa päin ja kylvi pellot ja kedot lämpimillä sinisillä vesillään. Jo edellisenä päivänä olin kuullut kuovin huutelevan, mutta Tapilan puheista tiesin, että sitten vasta kun kottaraiset ensin ovat sisustaneet pesäpönttönsä, sitten vasta ne munivat suven meille. Ja suvella vasta tietää vanhakin taas elävänsä, kun on lämmintä ja viheriäistä ja tuulikin liehtoo niin pehmeänä, että kulunutkin paita riittää."