Leena Härmä
Kuttu-Ville ja Tuittupää
WSOY, 1949
133+1 s
Tässä kolmannessa Tuittupää-kirjassa Tuittupää-Virpi on sivuosassa, ja pääaosaan astuu Ville Välimaa, köyhän yksinhuoltajan resuissa kulkeva poika, joka haaveilee pääsevänsä Niemelään tallirengiksi, vaan kuinkas käy. Ville asuu tovereineen ylikylässä, harjun laella ja alhaalla metsäisen rinteen takana ovat alikyläläiset ja erityisesti Hurja-Hinkkuri, joka on aina vetämässä tappelijajoukkoa ylikyläläisiä vastaan.
Eräänä päivänä sitten Ville saa karvaasti todeta, että Niemelän isäntä on palkannut Heikki Hinkkurin eli Iso-HInkkurin eli Hurja-Hinkkurin rengikseen ja siihen kariutuu Villen haaveet uusista miestenkankaasta tehdyistä housuista. Siitä alkaa myös kesän traagiset tapahtumat. Virpi ja Ville muista tovereista puhumattakaan siirtyvät Niemelän pihoilta leikkimään läheiselle Riihiaukealle. Seikka, jota Mäkiskä ei katso hyvällä. Muistakaa vain minun sanoneen, tämä kaikkialle ehtivä rouvasihminen sanoo, riihiäijä tulee ja vie.
Kirjan miljöö on suomalainen maalaiskirkonkylä joskus 20-30-luvuilla. Kehitys kulkee kulkuaan, mutta vanhat tarut ja taikausko on ainakin syvällä Mäkiskän mustien kirkkosilkkien alla. Nyky-yhteiskuntaa ja nykylapsia ajatellen kirjassa on kuitenkin hyvinkin ajankohtaisuutta ja puhuttavuutta ajatellen elämän lähtökohtia, kiusoittelun ja kiusanteon eroja puhumattakaan lasten kasvatuskeinoista.
Kuttu-Ville ja Tuittupää on jännä kirja. Takakansitekstin mukaan kirjaa suositellaan 8-11-vuotiaille lapsille, mutta itse kyllä nostaisin ikärajan vähintään kymmenvuotiaisiin, ja kovin herkille lukijoille en kirjaa suosittele, sillä kyllä tarina riihiäijästä sai kylmät väreet kulkemaan minunkin selkäpiissä.
Kuttu-Ville ja Tuittupää on kirja, joka on ainakin minun mieleeni jäänyt nimenomaan Hurja-Hinkkurin takia. Lastenkirjallisuutta ajatellen ei ole kovin tavanomaista suomalaisessa vanhan ajan kirjallisuudessa käsitellä kuolemaa näin traagisesti. Muista Tuittupää-kirjoista poiketen Kuttu-Ville ja Tuittupää onkin aika synkkä kirja, joka jättää lukijan mietteliääksi vielä näin aikuisenakin, jos kohta kirjassa on myös paljon hyviä hetkiä ja niiden tummien pilvien takaa aina lopulta aurinko pilkistääkin.
---
Tällä mukana Nostalgiset nuortenkirjat -haasteessa.
Kommentit