Anne Bronte
Wildfell Hallin asukas
Gummerus, 1994

Alkuperäinen teos: The Tenant of Wildfell Hall ilmestynyt 1848

495 s.

Wildfell Hallin asukas on rakkaustarina.  Se sijoittuu englantilaiseen kartanomiljööseen, Kirjan rakenne on mielenkiintoinen ja erikoinen, voisi jopa sanoa - ainutlaatuinen. En ainakaan muista lukeneeni toista näin erikoista yhdistelmää. Tarinasta tarinan sisällä sellaisena kuin esim. Decameronessa ei voi puhua, joskin jonkinlaisista kerronnallisista kehistä onkin kyse. Ulkokehällä on tarinan kertojaminä Gilbert  Markham, joka kirjoittaa elämänsä tarinaa kirjeenä ystävälleen Halfordille Sisäkehällä on Wildfell Hallin asukas, rouva Graham päiväkirjoineen.

Muita LInden-Carin asukkaita ja tarinan kannalta merkityksellisiä hahmoja ovat muiden muassa neidit Eliza Millward ja Jane Wilson sekä herra Lawrence Woodworth puhumattakaan joukosta muita herrasmiehiä, joiden herruudesta voi olla montaa mieltä sekä rouva Grahamin pikkupoika Arthur, jota ilman ei olisi onnellista loppua.

Miljöö: Kartanomiljöö jossain päin Englannin maaseutua. Vanha rapistunut Wildfell Hallin linna.

"Minä käännyin katsomaa vanhaa linnaa. Näköpiirini oli niin ahdas, ettei linnasta ollut näkyvissä juuri muuta kuin savupiiput. Kävelin takaisin päin nähdäkseni sen paremmasta kulmasta. Sen kohottua näkyviin pysähdyin hetkeksi katsomaan ja jatkoin sitten matkaani tätä synkkää, mutta puoleensavetävää paikkaa kohti. Jokin vaati minua menemään lähemmäksi ja yhä lähemmäksi - ja miksi ei, pyydän kysyä? Eikö minua voisi auttaa enemmän tämän kunnianarvoisan rakennuksen katseleminen täydenkuun loistaessa sen yllä pilvettömällä taivaalla..."

Kerronta: Bronte etenee tarinankerronnassa hitaasti ja verkkaisesti. Alkulukua lukiessa joudun palaamaan lauseisiin, miettimään kuka on kukin (henkilögallerian ja nimien sekamelska). Sitä mukaa, kuin miljöö ja henkilöt tulevat jotenkin tutuiksi ja taustat alkavat hahmottua, saa tarinakin vauhtia; kunnes päästään huippukohtaan  - kuutamoiseen iltaan vanhan linnan katveessa. Täysikuu saa monet hulluiksi, unettomiksi (esimerkikkinä vaikka oma itseni (täysikuu valvottaa ja saa nukkumaan huonosti). Täysikuu ei ainoastaan valvota herra Markhamia, se huijaa hänen intohimoisen rakastuneen nuoren miehen mielensä tavalla, joka vie tarinan aivan uudelle tasolle.

Täytyy sanoa, että Anne Bronte on taitava kertoja. Sillä kyllähän kirja on hyvä, jos se paikka paikoin jähmeästä kerronnastaan huolimatta saa lukijan mielen niin uppotumaan ja eläytymään hahmojensa tekemisiin, ja tuntemaan yhtä lailla harmia kuin kipua ja tuskaa ja epätoivoa näiden puolesta herättäen odotuksia ja halua päästä pian tarinassa eteenpäin, totta tosiaan, ei kirja tällöin voi olla huono, eihän!

Jähmeydestä vielä sen verran, että tämän tarinan lauseet ovat paikka paikoin aika pitkiä, En tiedä, onko kukaan koskaan laskenut tai todennut, mikä mahtaisi olla maailman pisin lause kirjallisuudessa, mutta itse ainakaan en ole kovin paljon pitempää lausetta huomannut , kuin esim. tämä:

"----  ja aamulla, kun olen herännyt varpusten sirkutukseen ja siipien räpytykseen ja pääskysten iloiseen viserrykseen, kun ne kaikki ryhtyvät ruokkimaan poikasiaan pieni olemus elämä ja iloa täynnä, ja minä avaan ikkunan hengittääkseni sulotuoksuista aurinkoista ilmaa ja katselen viehättävää kasteisena ja päivänpaisteisena hymyilevää maisemaa, silloin minä useinkin loukkaan tätä suuremmoista näkyä ----

Huh, en jaksa kirjoittaa tähän lausetta loppuun, se jatkuu vielä seuraavallakin sivulla ja jätän sen siis tähän herättämään uteliaisuutta ja syötiksi tarttumaan kirjaan, jos et ole sitä vielä lukenut.

Wildfell Hallin asukas on tyyppillinen romantiikan ajan tarina. Bronten tarina pistää kuitenkin miettimään asioita, ei ainoastaan viihdytä lukijaansa.

Kirjan toinen päähenkilö, rouva Graham on, älykkyydessään ja vakaumukessaan  ristiriitainen persoona. En tiedä, josko minä  täysin pidän rouva Grahamista, joskin lukijan sympaniani ovatkin hänen puolellaan. Hän vaikuttaa välillä niin ylemmyydentuntoiselta hyvyydessään ja paremmuudesaan.  Mielestäni  uskonnollisuus lyö vähän liikaa läpi tarinassa,  ja jotkin asiat olisi ehkä voinut tuoda vähemmän korostetustikin esille, mene ja tiedä. HItusen lisää luonteen kasvua ja henkisen kasvun kehitystä kirjan naispäähenkilöön olisin kaivannut, vaikka kasvua toki tapahtui nuoresta hupakosta itsenäiseksi nuoreksi naiseksi.

Naisasialiikkeestä ei ollut vielä tietoakaan tätä kirjaa lukiessa, mutta jonkinlaisen sufrageetin äänen voi kuulla myös Anne Bronten kynänjäljestä kaikuvan.

Sanat, jotka puhuttavat kombinaatiollaan: julma ystävällisyys


----
Kirjallinen maailmanvalloitukseni
Aikamatka 2013 -haaste
1800-luvun kirjat -haaste
Kiinteistöhaaste

Tämä kirja sopii erinomaisesti vastaukseksi myös kirjallisuuden äidit tai avioliittojuonia -haasteisiin, mutta se vaatisi vähän analysointia näiltä osin. Ehkä palaan näihin analysointeihin myöhemmin.

-----
Wildfell Hallin asukas -kirjasta löytyy arvostelut myös täältä: Kirjojen maailmaIlluusioita,