Enid Blyton
Viisikko ja salakuljettajat
Tammi, 1970
167 s.

Alkuteos: Five go to smuggler's top
Suomentanut Lea Karvonen
 
"Setä! Täti! Pauli ja Anne! Juoskaa heti alas! Saarni kaatuu! Pauli lensi sängystä, riuhtaisi päälleen aamutakin ja ryntäsi ovea kohti. Samalla hän hoputti Annea joka pian oli kintereilä. Tim juoksi edellä. Peter-setä ilmestyi Fanny-tädin makuunhuoneen ovelle pitkänä ja pelästyneenä, kietoen aamutakkia ylleen."
Vanha, tuttu Viisikko on jälleen yhdessä Kirrin Bayssa. Lasten pääsiäisloma saa kuitenkin yllättävän käänteen kevätmyrskyn kaataessa suuren puun talon päälle. Kaikeksi onneksi on lapset kutsuttu vierailemaan Leon ja Dickin koulutoverin Pikin, eli Pierre Lenoiren luona. Alunperin piti Pierren isän tulla vierailulle Peterin luokse, mutta yllättää tilanne siis muutti suunnitelmat.

Lapset mattkaavat siis yhdessä Castaway Hilliin ja salakuljettajien luodolle. Pauli ei ollut oikein innoissaan, koska hra Lenoire ei voinut sietää koiria ja Timiä ei siis voitu ottaa mukaan. Pauli keksii kuitenkin suunnitelman ja Tim salakuljetetaan vanhaan synkkään taloon ja piilotetaan salakäytäviin.

Viisikko ja salakuljettajat on hyvin mielenkiintoinen tarina. Siinä on ripaus goottilaista synkkyyttä usvaisine soineen, salakäytävineen ja pimeine torneineen, joissa valonvälähdykset leikkaavat kuutamoiltoja.  Henkilöhahmot on hyvin rakennettuja.

Hra Lenoir: Hauska, älykkään näköinen tiedemies. Muusta Lenoiren suvusta poiketen vaaleat hiukset. Siniset silmät. Hra Lenoiren hiukset olivat ylöspäin kammatut ja hänellä oli siniset silmät, joista Anne ajatteli, että "kylläpä on kylmät silmät". Lieneekö hra Lenoirella ollut huono verenkierto, koska hänellä oli myös kylmät kädet. Hra Lenoiren erikoisin piirre oli nenänpää, joka muuttui valkoiseksi, kun mies suuttui ja kiukustui pahasti.

Rouva Lenoir puolestaan oli pieni hento nainen, kuin nukke.

Pierre eli Piki: Tummahiuksinen hulivilipoika, joka keksi paljon ja kaikenlaista.

Marybelle: Pikin sisko. Veljensä peilikuva vaaleinen hiuksineen. Ujo, kalpea tyttö.

Hra Block: Kuuro. Hra Lenoiren palvelija, jolla oli "sulkeutuneet kasvot".

Hra Barling: Castaway Hillin asukas. Kaikkien tuntema salakuljettaja, jota ei kuitenkaan koskaan ollut pystytty saamaan kiinni.

Sarah: Iloluontoinen, hauska, hieman uteliaskin sisäpalvelija.

Verrattuna aikaisempiin Viisikko-kirjoihin, Viisikko ja salakuljettajat on tiivimpi niin tunnelmaltaan kuin rakenteeltaan. Pahoja lipsuksia ei juonessa tapahdu eikä epäjohdonmukaisuuksia. Ainoastaan tarinan sisällön ja kansikuvan välillä on ristiriitaa, jonka myös Villasukka on huomannut. 

Rouva Lenoir tietää että Pauli on tyttö, samoin tietää hra Block, mutta hra Lenoir luulee tätä koko ajan pojaksi. Ilmeisesti Paulilla on täytynyt olla poikamaiset vaatteet päällään hra Lenoiren seurassa, ei siis hametta, kuten kansikuvassa. Paulista puhutaan kyllä kirjassa koko ajan tyttönä, joten toisaalta ei ole ihme, jos kuvittajalle on tullut lapsus. Täytyypä tehdä hieman vertailua kansikuvienkin suhteen.

Joskus muinoin, kun sain ensimmäisen kerran tietää, että lasten nimet ovatkin alkuperäisteoksessa hieman toisenlaiset, luulin, että Julian olisi Paulia vastaava, se kuulosti jotenkin tyttömäiseltä. No, sitten minulle selvisi, että Julian onkin suomalaistettu Leoksi ja Paulin eli Paulan alkuperäinen nimi on Georgina, lyhyemmin George. Ymmärtääkseen Pauli-Paula kuviota paremmin onkin tämä erittäin selventävää. On ymmärttettävää, ja jotenkin luonnollista, että Georgina lyhyesti olisi George, mutta suomalaisessa kulttuurissa Paulan muuttuminen Pauliksi tuo asiaan hieman oudon lisämausteen, siis tarkoitan, että englantilaisessa yhteydessä tämä kuvio ei ole yhtä kummallinen kuin suomalaisessa ja ehkä nimien käännös ei tältä osin ole niin luonteva. Toisaalta en osaisi ajatella Leoa Juliania. Julian tuo aina mieleen Julian, siis Romeon Julian.

No, niin tai näin, niin tämä oli oikein hyvä Viisikko-kirja.


Hauskoja sanontoja/sanoja:  Aallot rynnököivät, tavallisen taitava, hätinään.