Eira Pättikangas

Vain routainen maa

Karisto Oy, 1997

352 s.

 

Vain routainen maa on mielenkiintoinen teos. Historiallinen romaani ajalta, jolloin suuri joukko ihmisiä lähti yli valtameren Amerikkaan "kultaa vuolemaan". Jotkut menestyivät, toiset tulivat takaisin häntä koipien välissä.

Eira Pättikangas kirjoittaa mehevän juurevasti, dialogia on paljon ja se käydään murtehella, kertojan ääni, tuon kaikkitietävän päältäkatsojan ääni puolestaan on kirjakieltä. Yhteiskunnalliset olot 1800-luvun jälkipuoliskolla tulevat hyvin esiin. On köyhät, on rikkaat, on torpparit ja talolliset, on itselliset ja kunnanvaivaiset ja jotkut siinä välillä.

Vain routainen maa kertoo Meimistä. Meimi on köyhän talon tyttönen, isä on tullut Amerikoista, on viinaan menevä ja kuolee sittemmmin lumihankeen. Äiti yrittää lapsikatraan kanssa tulla toimeen miten kuten. Jo pienestä joutuvat lapsetkin töihin isompiin taloihin. Niin myös Meimi. Hän on vasta kahdeksanvuotias, kun naapurin, ison talon emäntä hakee hänet omalle vastasyntyneelleen lapsenammaksi. Hieman kirpaisee lukea, kuinka emäntä puhuu omista lapsistaan, että "flikat on niin maharottoman laiskoja ammattamahan, taaski karkasivat kylälle. Yhtään ne ei keheron ääres viihry. Enkä viitti niin maharottomasti prissata, mukulootahan ne kumminkin vielä ovat ja se aika on niin lyhkäänen, eikä näe, että lapsihan Meikikin vielä on.

Pidin paljon tästä kirjasta.  Meimi-tytön tietä kuljetetaan lapsuudesta aikuisuuden kynnykselle ja avioliittoon, joka on "elämän sanelema". Karusta elämästä kumpuaa kuitenkin toiveikkuus ja vastoinkäymisille ei anneta periksi.

Tätä teosta oli mukava lukea, ja suuri osa lukukokemuksen nautinnollisuudesta kuuluu murrekerronnalle. Tosin en kaikkia murresanoja ymmärtänyt. Tässä joitakin sanoja ja sanontoja, jotka ymmärsin jotenkuten tai olin ymmärtämättä.  Jos joku lukijani osaa suomentaa, niin mielelläni kuulisin näille selityksiä.

Trenkääkkää

Jos hyvin menöö, niin homaan soholokki ja teen verhakankahia.

Jotta tuokaa kunnanvaivaaset Rinta-Talolahan, jos että jaksa Kyngäksellä elättää. Meirän taloo ei yhyrestä hampahittomasta muorista himmahrakkaa, on meillä jyvälaarit sen verran hyväs kunnos.

Piliveelet

häihäkräppy

Mihinä asias sun pitää olla tenteelläs?

Kyllä tänne  Joonaksen kuorma vielä mahtuu ku tivihille trommit.

Horvi

Nikuperäpuhe

Tirsmu

Terveydellisiä ohjeita:

Eikä sunkaa trenkääsi siinä kylymällä kivellä istua, moitti hän samantien tytärtään. Isköö vielä kalaprantti takapuolehes.

Asenteista:

Eihän se mikää nainen oo, sehän on piika

Mainio sanonta:

Ihiminen on erehtyväänenn niin ku lehemä märehtiväänen.

---

Tämän teoksen on lukenut myös Jonna, joka ei ollut murteeseen yhtä ihastunut kuin minä, mutta piti Meimiä vahvan naisen esikuvana,

--- ---

Tällä kirjalla mukana Le Masque Rougen bingo-haasteessa. Ruudukkona historiallinen.