curwood.jpg


Curwood

Henkipaton uskollisuus

WSOY, 1957

176 s,


William Mc Veigh ja Pelletier (Pelly) ovat ratsupoliiseja Kuninkaallisessa Luoteisessa Ratsupoliisissa, jonka päämaja sijaitsee Reginassa. Mc Veigh ja Pelly ovat itse Point Fullertonilla, tuhatkunta mailia sivistyksen ulkopuolella pohjoisessa ajamassa takaa murhasta etsintäkuulutettua ja takaa-ajettua Scottie Deania.

Pelletier sairastuu heidän oleillessaan vanhassa erämaamökissä ja Mc Veight lähtee hakemaan apuja. Matkallaan Mc Veigh törmää nuoreen naiseen, joka tekee hänen suuren vaikutuksen. . Sisukas nainen vetää puista arkkua heidän kohdatessaan ja nainen kertoo, että hän on viemässä kuollutta miestään läheiseen eskimo-kylään.

He leiriytyvät, mutta yöllä nainen karkaa jättäen tyhjän arkun jälkeensä sekä kirjelipun.

Mc Veigh tajuaa kohta, että arkussa on ollut hänen takaa-ajamansa murhamies.

Ratsupoliisi ei kuitenkaan lähde takaa-ajoon (syistä, jotka kyllä selitetään) , ennen kuin hän kohtaa erään toisen ratsupoliisin, joka on hänen vihollisensa ja ei niin kunniallinen. Mc Veigh on huolissaan toverinsa Pelletierin tilanteesta, mutta hän halu.aa pelastaa naisen ja tämän miehen tämän roistomaisen ratsupoliisin käsistä ja tavoittaakin heidät ensin.

Henkipaton uskollisuus on seikkailua ja rakkautta täynnä oleva tarina ajalta satakunta vuotta sitten. Curwoodin teksti on luettavaa ja rentoa ja jos pitää lännenhenkisistä tarinoista on tämä ehtaa tavaraa. Kanadan tundran hyiset tuulet puhaltavat ja ihmisten väliset jännitteet kipinöivät enemmän ja vähemmän. Paitsi ratsupoliiseja tarinassa on merkittävä rooli pienellä löytölapsella ja eskimo-heimolla, joiden tapainkuvaus on tarinan mausteita.

Mikä minua hieman häiritsi oli päähenkilöiden nimet. Niiden, erityisesti Mc Veigh:n nimitysten käytössä ei ollut oikein loogisuutta. Tätä kutsuttiin milloin Billyksi, milloin William Mc Veighiksi, milloin vain Mc Veighiksi. Lisäksi lukemassani painoksessa oli kahdessa kohtaa virhepainama, niin, että lause toistui kahdesti ja jätti jotain pois tai lauseita oli jäänyt pois.

Mietin myös kuinka aitoa ja totuudenmukaista on maininta, että ratsupoliisilla voisi olla retkillä mukanaan isorokkorokotteita? Rokotehan oli kyllä keksitty jo aikoja ennen tämän seikkailun aikaa, mutta siis ratsupoliisilla rokottteita mukanaan? Pistää mietteliääksi.

Tässä tarinassa on seikkailua ja romantiikkaa. Tarinan myötä pohditaan myös syyllisyyttä ja syyttömyyttä. Mc Veigh jotuuu pohtimaan jatkaako ratsupoliisina vai tehdäkö jotain muuta.


"Hän ei ollut taikauskoinen, mutta siitä huolimatta hiipi outo levottomuus hänen mieleensä. Ja tuijottaessaan nuotiotulensa leiskuviin leikkeihin naurahti hän katkerasti mietiskellen mitähän uusia onettomuuksia oli tulevaisuudella vielä hänen varaltansa. Vähitellen hän tyyntyi. Oli kuin olisi ihmeellinen yö ojentanut hänelle käden, joka viihdytti hänen sairaan sydämensä tuskaa. Vihdoinkin oli hän jälleen kotona. Sillä tuulentuivertamat tundrat ja peninkulmaiset sydänmaan metsät olivat hänen oikea kotinsa, jota ilman hän ei voisi elää."