Aino Kallas
Reigin Pappi
Hiidenmaalainen tarina
Otava, 1934
184. s.
Reigin Pappi
Hiidenmaalainen tarina
Otava, 1934
184. s.
Reigin Pappi on kertomus, joka sijoittuu 1600-luvulle. Teksti on vanhaa jännittävää, osin runollistakin suomen kieltä, joukossa hieman kreikkaa ja latinaa, jota ei ole suomennettu. Typografia on kaunis. Kukin luku alkaa kauniilla vinjettikirjaimella. Tarina vie mukanaan, nostaa tunteita, saanpa välillä inhoja kauhunväristyksiäkin, niin että mietin, tohdinko lukeakaan tätä loppuun. Mieleen nousee toinen Aino Kallaksen hiidenmaalaistarina Suden morsian, jonka olen joskus lapsena lukenut, mutta johon en toista kertaa kyllä tarttune.
Tarinat ovat osin hyvinkin erilaiset, osin niissä on jotain samaa. Molempia yhdistää kaipaus, syvä jano jostain, vapauden jano. Siinä, missä Suden morsiamen pohjavire on synkkä ja pimeä on Reigin Papissa kuitenkin toivoa kaiken synkkyyden, taikauskon ja armottomuuden keskellä.
Reigin pappi, Paavali Anteronpoika Lempelius elikä Lempelensis käy läpi syvien vesien. Hän rakastuu nuoreen ja kauniiseen Catharina Wyckeniin, menee tämän kanssa naimisiin, saa lapsia ja menettää heidät joutuen itse syytetyksi miestaposta. Hänet lähetetään syrjäiselle Hiidenmaalle, Reigin pappilaan, missä hän pian muuttuu muiden paikallisten kuvajaiseksi, mieheksi, jota Catharina alkaa vierastaa.
Ennen pitkää pappilaan saapuu kappalainen, nuori Jonas Nicholaus Kempen ja niin on draama valmis.
Elämä 1600-luvulla ei ollut helppoa, jos ei se ole tänäänkään. Tänä päivänä tosin ei karanneita aviopuolisoita pyövelin kirveen alle saateta eikä kuolema rangaistuksena muutenkaan Suomessa vallitse. Taikauskoa tosin yhä esiintyy, joskaan ei ehkä siinä määrin, kuin ennen muinoin, jolloin pelkkä vihainen katse saattoi johtaa noitakäräjille ja tulen ruoaksi.
Reigin pappi on synkkyydestään huolimatta mielenkiintoinen tarina, Se on tarina vihasta ja rakkaudesta, anteeksianto ja armo tulevat nekin mutta mutkan kautta.
Kertomuksessa vilisi paikannimiä, 1600-luvun paikat ja kartta avautuivat aivan uudella tavalla silmien eteen. Jacobus de la Gardie kuulosti nimenä tutulta sukututkimusharrastuksen puitteissa, mutta silti, mene ja tiedä.
Muutamia huomoita:
Tarinat ovat osin hyvinkin erilaiset, osin niissä on jotain samaa. Molempia yhdistää kaipaus, syvä jano jostain, vapauden jano. Siinä, missä Suden morsiamen pohjavire on synkkä ja pimeä on Reigin Papissa kuitenkin toivoa kaiken synkkyyden, taikauskon ja armottomuuden keskellä.
Reigin pappi, Paavali Anteronpoika Lempelius elikä Lempelensis käy läpi syvien vesien. Hän rakastuu nuoreen ja kauniiseen Catharina Wyckeniin, menee tämän kanssa naimisiin, saa lapsia ja menettää heidät joutuen itse syytetyksi miestaposta. Hänet lähetetään syrjäiselle Hiidenmaalle, Reigin pappilaan, missä hän pian muuttuu muiden paikallisten kuvajaiseksi, mieheksi, jota Catharina alkaa vierastaa.
Ennen pitkää pappilaan saapuu kappalainen, nuori Jonas Nicholaus Kempen ja niin on draama valmis.
Elämä 1600-luvulla ei ollut helppoa, jos ei se ole tänäänkään. Tänä päivänä tosin ei karanneita aviopuolisoita pyövelin kirveen alle saateta eikä kuolema rangaistuksena muutenkaan Suomessa vallitse. Taikauskoa tosin yhä esiintyy, joskaan ei ehkä siinä määrin, kuin ennen muinoin, jolloin pelkkä vihainen katse saattoi johtaa noitakäräjille ja tulen ruoaksi.
Reigin pappi on synkkyydestään huolimatta mielenkiintoinen tarina, Se on tarina vihasta ja rakkaudesta, anteeksianto ja armo tulevat nekin mutta mutkan kautta.
Kertomuksessa vilisi paikannimiä, 1600-luvun paikat ja kartta avautuivat aivan uudella tavalla silmien eteen. Jacobus de la Gardie kuulosti nimenä tutulta sukututkimusharrastuksen puitteissa, mutta silti, mene ja tiedä.
Muutamia huomoita:
Mikä on Luuvalon päivä? Ennen muinoin oli kyllä jänniä nimiä ihmisillä ja esimerkiksi Kotivalo on jostain vanhasta almanakasta tuttu, mutta että Luuvalo? Hmm!
Luilutus (ääni, jota joutsenet pitivät)
Osuvana kuvauksena vielä tämä: Mutta taivas oli tuiskuttanut kuivaa lunta niinkuin haljennut jauholaari viikon verran.
---
Aino Kallas on suomalainen syntyään, ja vaikka tämä onkin hiidenmaalainen tarina, niin voinen ottaa tällä osaa Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin. Kategoria tuo ennen 2000-lukua kirjoitetut tarinat.
----
Reigin Papista on postannut ainakin Tuima,
Reigin papista ja suomaisuudesta Virossa on kirjoittanut Villaottilia
Luilutus (ääni, jota joutsenet pitivät)
Osuvana kuvauksena vielä tämä: Mutta taivas oli tuiskuttanut kuivaa lunta niinkuin haljennut jauholaari viikon verran.
---
Aino Kallas on suomalainen syntyään, ja vaikka tämä onkin hiidenmaalainen tarina, niin voinen ottaa tällä osaa Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin. Kategoria tuo ennen 2000-lukua kirjoitetut tarinat.
----
Reigin Papista on postannut ainakin Tuima,
Reigin papista ja suomaisuudesta Virossa on kirjoittanut Villaottilia
Kommentit