P1070618-normal.jpg

Kuegler Sabine

Viidakkolapsi

Helmi 2006

308 s.

"Kuvittele, että nouset ylös ja menet keittiöön keittämään itsellesi kahvia niin kuin joka aamu tai kylpyhuoneeseen ottaaksesi suihkun. Tartut kahvikannuun - ja sormesi osuvat hämähäkkeihin. Aiot vääntää vesihanaa - muurahaiset piirittävät kätesi. Katsot ympärillesi, ja kaikki huonekalut, hiljattain imuroitu lattia, suihkukoppi, kahvikeitin, kattilat, pannut, kaikki, kaikki on mustanaan pikkuelukoita. Sitten voit ymmärtää, miltä meistä tuntui tuona aamuna."

Sabine Kuegler on elänyt varhaisesta lapsuudestaan asti Indonesian viidakossa, jonne hänen vanhempansa ovat lähteneet tutkimaan viidakosta löytämänsä kivikautisen heimon kieltä. Sabine oppii pian viidakon tavoille, hän rakastaa eläimiä, jopa sitä grillipihivin kokoista hämähäkkiä,  ja on aina ottamassa niitä lemmikeikseen. Tulvaveden esiintuoma pikkuelävien esiinmarssi on kuitenkin hänellekin ensin liikaa.

Sabinen perheeseen kuuluu isä, äiti, isosisko Judith ja pikkuveli Christian. Pian hänen perheeseensä kuuluu myös koko Fayu-heimo aina kaikkien pelkäämää heimopäällikköä myöten.

Elämä viidakossa on täynnä yllätyksiä, jotka kaikki eivät ole mukavia. On krokotiilijoki, ukkosmyrskyt ja sotivat heimot. Sabinen perheen myötä Fayut oppivat kuitenkin rakkauden ja toisista huolehtimisen tärkeyden.

Sabinen vanhemmat lähtevät alunperin raamatunkäännöstyöhön. Kirjassa ei kuitenkaan juuri puhuta hengellisistä asioista. Kueglerin perheen ja Sabinen vakaumus jää lukijalle arvoitukseksi. Pääpaino viidakkolapsen kertomuksessa on kulttuurien yhteentörmäyksessä. Kun Sabine 17-vuotiaana siirtyy viidakosta sveitsiläiseen tyttökouluun on hän eksyksissä. Viidakossa hän pärjää, mutta juna-asemalla, linja-autoissa, liikenteessä supermarketista puhumattakaan kaikki on erilaista, eikä niin yksinkertaistakaan.

Sabinen kertomus on mielenkiintoinen matka kahden kulttuurin kohtaamiseen,sukellus  länsimaisen "hyvinvointiyhteiskunnan" ja alkukantaisen viidakkoheimon oloihin. Se on kertomus syvästä ystäväyydestä, menetyksestä ja kaipauksesta ja oman minuuden etsimisestä..

Kirjanurkkauksen Zephyr pitää viidakkolasta viihderomaanina, jossa on kolonialistisia piirteitä, kun taas Villasukka kirjahyllyssä pitää Viidakkolasta loistavana teoksena (verrattuna jatko-osiin).

MItä itse pidin kirjassa pienenä heikkoutena oli kerronnan paikoittainen ylimalkaisuus. Joistain asioista olisi halunnut lukea enempi, syvällisemmin. Toisaalta tämä teos on otettava jonkinlaisena Sabinen terapiaistuntona. Jos nuoruus on vaikeaa aikaa muutenkin niin kuinka vaikeaa se sitten on sellaiselle, joka kokee kulttuurisen yhteentörmäyksen? Tarinat eivät myöskään seuraa kronologista ajankulumista, vaan ovat enempi muistikuvia eri asioista. Tämä aika-aspekti on kirjassa hieman puuttteellinen. Sabine on syntynyt Nepalissa 1972, kuitenkin aika sulautuu yhdeksi pitkäksi pötköksi, josta on vaikeuksia ottaa kiinnekohtia. Millä tavalla Beatlesit liittyvät 80-luvun loppuun? No, kaipa he ovat ajattomia vielä hajoamisensa jälkeenkin, hieman kuitenkin siis tämä ajan ja tapojen kuvaus mietitytti, mutta kuten Sabine kirjassaan kertoi, viidakossa aika kului ihan erilailla kuin Euroopassa. Ei tämä mikään huono kirja ole.

----

Kirjallinen maailmanvalloitus. Indonesia

Teemahaasteena Saksa