Eeva Joenpelto

Ralli

WSOY, 1959

187 s.

Kirja alkaa: Tyttö istui puutarhanojan reunalla tomaattikeppiin sidottu narunpätkä kuravedessä ja onki.

Kirja päättyy sanoihin: Se on niin huono kuva, Mirja sanoi ja nousi siirtämään kattilaa hellalta syrjemmälle. - Pannaan se pois, jonnekin piiloon. Puhutaan mieluummin sitten illalla, kun pestään ja mennään nukkumaan.

Väliin mahtuu kaksitoista vuotta elämää, kasvukipuja ja muutoksia, elettyä elämää. Yritteliäisyyttä. Iloa ja surua. Eeva Joenpellon Ralli on tuttu kertomus kouluajoilta. Se kertoo tarinan sekarotuisesta koirasta joka saa nimen Ralli, sekä Mirjasta, joka  tarinan alussa on viiden vanha, tarinan lopussa nuori nainen. Ralli on täynnä suomalaisen agraariyhteiskunnan tuoksua ja elämää. Eeva Joenpellon kerronta on yksinkertaisen puhuvaa, arkisen rytmikästä ja soinnukasta. Ajankuvaa hieman mietin. Mille vuosikymmenelle tämä tarina sijoittuisi Suomen historiassa. Vastauksen saan kirjan lopussa, kun alkavan sodan jyminä alkaa kantautua pieneen kyläyhteisöön.

Ralli ei ole mikään kepeä kirja, vaikka huumoriakin siitä löytyy voin aivan silmissäni nähdä, kuinka Ralli pinkoo korvat liuhuen pakoon takanaan pieni jäniksenrääpäle sekin pinkoen karkuun minkä käpälistä pääsee ja viimeisenä oikea vainukoirien vainukoira HIrmu. Rallin emä oli ajokoira, mutta ajokoiraa ei Rallista tullut. ehei ei, vaikka sitä kunniantunnossa yritettiinkin.

Ralli on sisältäpäin kerrottua muistelmaa - tottako? En voi olla miettimättä, missä määrin tämä on Joenpellon omakohtainen kokemus, vai onko lainkaan?

Ralli ei ole ainoastaan koiratarina. Se on kasvukertomus. Se on Rallin ja Mirjan yhteinen tarina.

"Koko koiran elinikä oli tarvittu, että pellonojasta onkivasta punatakkisesta tytöstä oli tullut täysikavuinen neito."

Tällä mukana OI maamme Suomi -haasteessa. Länsi-Uusimaa, Lohja