Roland Forrester

Punanahkojen vankina

Tammi 1954


Forresterin sisarukset Roland ja Editha ovat menettäneet perintönsä ja matkaavat kohden Länttä, kun he joutuvat keskelle vaarojen täyttämää seikkailua ja lopulta intiaanien vangiksi.  Vääjäämätön tuho jo odottaa, kun paikalle karauttaa viime hetkellä ratsuväen urhot torvet soiden.

Kirja oli ihan mielenkiintoinen, juoni ehkä ei niin moniulotteinen, paremminkin melko arvattavavissa oleva. Kirja oli kuitenkin ihan luettava. Mikä minua karvasteli oli Jibbenenoseh - koston henki, joka liikuskeli metsässä. Ymmärrän tuskan ja surun, ja vanha sananlaskukin: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on järkevä. Silti toivon, että minä kuin muukin maailma säästyisimme siltä, joka tekee ihmisistä jibbenenoseheja.

Kirja oli aika jännä ja erikoinen, sillä mielenkiintoisena yksityiskohtana voi mainita sen, että kirjan kirjoittajalla on sama nimi kuin kirjan päähenkilöllä. Tietoisesti harkittu yksityiskohtako lukijan ajatusten suuntaamiseksi siihen, että kyseessä olisi tosikertomus?