IMAGE0022-normal.jpg

Frida Vigdorova

Kodin onni

Kustannusliike Edistys, Moskova-Petroskoi

Suomentanut: Vieno Levänen

488 s.

"Mutta Andreita ei kukaan vielä odottanut eikä rakastanut. Hän oli vapaa. Hän vain ei tiennyt silloin, että vapaus oli lopuillaan, sen viimeiset hetket olivat kulumassa. Nyt hän tuli kadunkulmaan, ohitti kaksi taloa, vielä yhden... Siinä oli sAsan kotipihan aita. Sasa istui penkillä pihassa ja kertasi fysiikkaa. Heidän koulunsa fysiikanopettaja oli hirveä. Hän selitti suurenmoisesti mutta kuulusteli niin, ettei Sasa joutanut välittämään mistään, ei keväästä, auringonpaisteesta eikä kieloistakaan. Puu humisi, ja Sasa luki sen juurella. Eikä se ollut tavallinen puu, vaan oikea kastanja. Moskovassa on sellainen piha, missä kasvaa kastanja. Ei se ollut tietenkään tuuhealehväinen kieviläinen kastanja, jossaon kauniit ylpeänpystyt kynttilät. Kynttilöitä oli perin harvassa ja ne olivat pieniä ja surkeita, mutta se oli sittenkin kastanja ja sen oksalla istui lintu. Lintua miellytti tämä Moskovan kastanja, se ei tiennyt kieviläisestä mitään. Se ei ollut koskaan lentänyt etelään, se oli tavallinen varis, joka sanoi: - Karr!"

Näin alkaa Sasan ja Andrein tarina, kahden nuoren opiskelijan rakkaustarina. Näin alkaa Sasan tarina, sillä Andrei lähtee pian naimisiinmenon jälkeen Espanjaan ja kuolee siellä. Sasa jää leskeksi, yksin kasvattamaan pientä Anjaa. 

Sasasta on tullut sairaanhoitaja, hän on töissä lastensairaalassa, kun sinne tulee kuvausryhmä tekemään filmiä sairaista lapsista. Sasa ei pidä filmimiehestä, Polivanovista, hän sanoo suorat sanat, mitä ajattelee filmistä. Vaan vastenmielisyys onkin heräävää rakkautta.  Polivanovista tulee  Sasan uusi puoliso, filminteko vaihtuu lehtimiehen työhön. Vuodet kuluvat ja elämä vierii, kukkiiko onni? Tulee epäilyksiä, yhteiskunnalliset olot puhuttavat.

Kodin onni -kirjan tapahtumat sijoittuvat Stalinin ajan Neuvostoliittoon. Eletään toisen maailmansodan aikaa, sotaan viitataan, mutta Kodin onni ei kerro niinkään sodasta kuin tavallisesta elämästä. arjen pyörittämisestä, tunteista ja selviämisestä, unelmista, toiveista.

Stalinin aika tunnetaan Suomessa ja kai maailmallakin hirmuhallinnon aikana. Kodin onni -kirjassa ei tästä hirmuhallinnosta ole hajuakaan, tosin kirjassa on myös yhteiskuntakritiikkiä. On oman edun tavoittelijoita, epäkohdista vaikenemisia, suunsa puhtaaksi puhujat joutuvat erotetuiksi tai hiljaa vaiennetuiksi.

Kodin onni todella ravistelee käsityksiä neuvostoliiittolaisesta elämänmenosta, saa näkemään asioita myös toiselta puolelta. Ehkä se ei poista kaikkia käsityksiä eikä luo täysin kritiikitöntä kantaa aikaan ja aikakauteen, mutta laittaa ajattelemaan. mitä onkaan ihmisen elämä kaikessa pienuudessaan tai suuruudessaan.

Paitsi rakkausteemaa, avioliiton arkea, kirjan vahvoja kantavia teemoja ovat äitiys ja kasvattaminen. Lastenkasvatuksesta pitää huolen ei vain äiti ja isä, vaan myös suku, naapurit, yhteiskunta opettajineen.

"Mitä se oikein on? Mahdollisesti se on täysin koskematonta uskoa, luottamusta, että olet tarpeellinen ja rakas. Se usko valaa ihmiseen varmuutta, voimaa ja rohkeutta. Ja luottamuksellisuutta. Sitä ei saa missään nimessä rikkoa eikä haavoittaa. Sydän on saatava säilymään avoimena, sillä jos se sulkeutuu, umpeutuu epäluottamukseen, niin se ei avaudukaan pitkään aikaan. Eikä sitä sydäntä silloin avaa pyytämälläkään."

Kodin onni sisältää monia kirjallisuusviittauksia.

"Ihmiset tarvitsevat ennen muuta ruokaa ja juomaa, Polivanov vastasi jurosti. - Mutta minusta ei ole yhdentekevää, millaiset ihmiset syövät ja juovat, Sasa sanoi.  - Tahdon etteivät he ole heittiöitä. Kirjallisuus on sielua rakentavaa."

Polivanov lukee Anjalle ja Katjalle (Polivanovin ja Sasan yhteinen tyttö) Hans Christian Andersenin satua Pieni merenneito. Sasa pohdiskelee, miksi Paustovskin Etäiset vuodet on saanut huonot arvostelut, mitä pahaa on Ahmatovan runoissa. Anja lukee David Copperfieldiä ja häntä itkettää ihan väkisten. Kahden kapteenin Romaska säälitti Katjaa, vaikka Jevgeni huusi: Sehän on konna, vihoviimeinen konna.

Muutamia lainauksia:

"Minä jo pesin kasvot kyynelillä"

"Ihmisen oppii tuntemaan, kun syö yhdessä säkillisen suolaa"

Kotoa tuttu sanonta:

"Tuosta on viisi hirttä poikki"

Venäläisen kulttuurin ilmentymiä:

Mangalka = Hiilipata

Mas-ryynit. Uzbekistaniliaisia vihreitä ryynejä, joista tehtiin ruokaa lampaanlihan kanssa.

Plastiliini (ilmeisesti muovailuvahaa)

Karakteristiikka (olisiko jonkinlainen suositus?)

Kaiken kaikkiaan siis pidin tästä kirjasta. Lukukokemus oli mielenkiintoinen. Kirjailijan kerronta ja tyyli poikkesi tavanomaisesta. siinä heijastui ja lukija saattoi aistia ajan vaikutteita olematta silti luontaantyöntävä. Kirjan ilmiasu ja typografia, paperilaatu myös kontekstissa aikaan ja paikkaan. Harmillista kyllä kirjassa ei mainita vuosilukua, jolloin kirja on julkaistu. Tarinassa kuitenkin mainitaan Stalinin kuolema (1953), joten mitä ilmeisimmin kirja on kirjoitettu jolloinkin tämän jälkeen. Kirjan kansiliepeessä kirjailija esittelyssään viittaa suomalaisiin lukijoihin. mikä ainakin minun mieleeni tuo Suomi-Neuvostoliitto ystävyyseurat. Siitä, kuinka propagandistisena tätä kirjaa on pidettävä, en osaa sanoa, sillä se mielikuva, mikä minulla on NL-ajasta ei ihan mene yksi yhteen tämän kirjan kanssa. Kiillottaako siis tämä kirja tuota kuvaa? Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaiset arvostelut tämä kirja on aikanaan saanut NL:ssa? Kirjailija on toiminut journalistina muun muassa Pravdassa ja Isvestijassa,  kuuluiko hän niihin, jotka yrittivät tuoda epäkohtia esiin, vai laitettiinko hänet ruotuun, kuten Polivanov Kodin Onni -tarinassa?

Ajatuksia herättävä teos siis loppujen lopuksi, eikä tarinan päätöskään ollut yhtään hullumpi, kun jo pelkäsin onnetonta loppua.

--- --- ---

Tällä mukana Venäjää valloittamassa, sarja Venäläiset naiskirjailijat.