ivanhoe-normal.jpg

Walter Scott

Ivanhoe

WSOY, 1930

Suomennos: Suonio

Miljöö:

1100-luvun englantilainen maaseutu ritarilinnoineen.

Päähenkilöt:

Cedrik Saksilainen

Ivanhoe, Cedrikin poika, jonka tämä on julistanut perinnöttömäksi, koska poika on lähtenyt ristiretkelle Richard Leijonamielen kanssa.

Rowena, Cedrikin orpo holhokki

Gurth, Cedrikin sikopaimen

Wamba, narri

Wamba on yksi kirjan mielenkiintoisimpia persoonallisuuksia. Siinä, missä hän latoo hassutuksia pääsee hänen puheidensa lomasta pilkistämään myös yksi ja toinen kirkas ja ytitmekäs viisauden sana.

"Minä näen, sanoi Wamba, vähän ajan perästä, että hupsun tässäkin tilaisuudessa pitää ryhtyä hupsuun työhön ja pistää kaulansa solmuun, jota viisaat miehet karttavat."

Wamban, alunperin musta papinpuku on vaihtunut narrin kirjavaan asuun aivotaudin aiheuttaman "järjenmenetyksen" vuoksi. Wamba on tavallaan kuin Pienen runotytön Jimmy, joka putosi kaivoon, sillä eroituksella, että Jimmyn ei tarvinnut kuitenkaan ryhtyä hovinarriksi selvitäkseen elämässä.

Athelstan, ritari, jolle Cedrik tahtoisi naittaa Rowenan.

Athelstan, niin ritari kuin onkin, on saamaton nahjus, joka ajattelee vain ruokaa. Athelstan on kuitenkin se, joka kirjassa aiheuttaa suurimman yllätyksen heräämällä kuolleista.

Isak Yorkilainen, juutalainen

Rebekka, Isakin tytär, parantaja

ym. ym.

Tarina:

Tarinasta sen verran, että kyse on eglantilaisten (saksilaiset) ja Ranskalaisten normannien välisestä valtataistelusta Englannin kruunun suhteen. Cedrik ei saksilaisena hyväksy normanneja, vaan haluaisi kuninkaanistuimelle Athelstanin. Cedrik kyllä kunnioittaa Richard Leijonamieltä, mutta tämäkin on normannilainen...

Ritaritappeluiden lomassa koetaan myös rakkautta. Ivanhoe rakastaa Rowenaa ja Rowena Ivanhoeta, Ivanhoeta rakastaa myös Rebekka, joka tajuaa tämän tunteen mahdottomuuden. Rowenaan rakastuu myös ritari De Bracy, joka ryöstää tämän. Rebekkaan rakastuu puolestaan  temppeliherra Bois-Guilbert, joka puolestaan ryöstää tämän aavistamatta sitä, että ryöstö johtaa lopulta Rebekan noitaroviolle.

Historiallisuus:

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ritarien, ristiretkien aikaan. Kirjailija kertoo tapahtumia ikään kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet ja ainakin osin näin ehkä onkin.  Ihan kaikkea en kuitenkaan voi niellä. Kirjan yksi päähenkilöistä on Richard Leijonamieli, häntä nimitetään myös Plantageniksi. Richard Plantagen vei kuitenkin tutkimusretkeni netin syövereissä 1400-luvulle Ruusujen sotaan, Richard Leijonamieli 1100-luvulle, mikä lienee oikeampi.

Rasismi

Mikä minua kirjassa erityisesti häiritsee ja niskavillojani pörhistää on suhtautuminen juutalaisiin. Kirjailijan tapa kuvata tätä kansaa on melkoisen kimurantti ja kahtalainen. Vuoroin hän ilmentää heidän ihmisyyttään ja uljuuttaan, samanarvoisuutta muihin nähden ja kuitenkin kohta kuvaa heitä vähemmän mairittelevilla sanoilla.

Suhteessaan juutalaisiin Ivanhoe-teos toi jossain määrin mieleeni myös natsisaksan. Tämän aiheutti teoksesta esille ponnahtanut pieni yksityiskohta.

"Juutalaisen pukuna oli tummanpunainen nuttu ja sen yllä koruton, monipoimuinen ruosteenruskea viitta, jotka molemmat olivat saateessa pahasti kastuneet. Jaloissa oli isot turkisvuoriset kengät, uumila vyö, jossa riippui pieni veitsi ja kirjoitusneuvoja sisältävä kotelo, mutta ei minkäänlaista asetta. Päässä oli keltainen, korkea, nelikulmainen lakki sitä omituista kuosia, joka juutalaisia varten oli säädetty."

Yhtymäkohta natsisaksan keltaiseen Daavidin tähteen on ilmeinen ja ei voi kuin todeta, ei mitään uutta auringon alla.

Niin sanottu kristillisyys:

"Hyvässä turvassa olet tosiaankin, vastasi De Bracy; ja mitä kristillisyyteen tulee, niin ompa tässä uljas paroni Reginald Front-de-Boeuf, joka sydämestään inhooo juutalaista. Ja ompa tässä vielä kelpo temppeliherra, Brian de Bois-Guilbert, jonka virkana on saraseenien tappaminen.  - Jolleivat nämä kristillisyyden tunnusmerkit sinulle kelpaa, niin empä sitten tiedä muuta."

Ivanhoessa on toki hyvän ja pahan vastakkainasettelu niin kuin hyvässä seikkailutarinassa tuleekin Kuitenkin kaikitenkin kirjan sankariksi ei minun silmissäni nouse Ivanhoe,  sen paremmin kuin Leijojanmielikään Sherwoodin metsän Robin Hoodista (Locksley), vaan Rebekka, joka juutalaisenakin osoittaa enemmän kristillistä mielenlaatua kuin nämä niin sanotusti kristillisyyden puolestapuhujat.

Lopputulema:

Ivanhoen teemoja ovat muun muassa valta, rakkaus, oikeudenmukaisuus, vapaus.  Kerronta on sujuvaa, lukemassani painoksessa tosin hieman vanhahtavaa. Jossain määrin, kaiken iloisen (?) melskeen ja veristenkin ritaritaistelujen keskellä en voi välttyä ajatukselta,  että Ivanhoessa olisi kuitenkin aika paljon ironiaa ja satiiria. Vaikka kirjassa puhutaankin "iloisesta Englannista" en pidä tätä kirjaa mitenkään iloisena, paremminkin hieman traagisena ja ajatuksia herättävänä.

Siniset romaanit -sarjassa ilmestynyttä laitostani elävöittää mustavalkokuvitus. Onko kaikki kuvat samalta tekijältä on vaikea sanoa.

ivanhoe2-normal.jpg


Tällä kirjalla mukana 1800-luvun kirjat -haasteessa.

Sekä Aikamatkalla ritarit ja linnanneidot -teemassa.

--- --- ---

Ivanhoen kieleen ihastui Elina Luetussa elämässäAnnalle Mikä-Mikä-Maasta  Ivanhoe oli kaikkien aikojen vaivalloisin lukukokemus.