HikkaTuuri-normal.jpg

Hilkka Tuuri

Yllätysten pyörteissä

Karisto, 1955

132 s.


Päähenkilö: Sini Valkonen

Juoni noin suurpiirteisesti:

Sini on suuren Erämaan talon tytär, jolla on kaksi aikuiseksi ehtinyttä veljeä Lassi ja Ilmari. Veljet hemmottelevat Siniä, mutta vanhemmat estelevät ja "tuuppivat" tyttöä maailmalle, opiskelemaan jotain kunnollista, jotain muuta kuin musiikkia, esim. opettajaksi tai apteekkiapulaiseksi tai sairaanhoitajaksi. Ensin pitää kuitenkin käydä lukio ja lukea ylioppilaaksi, mikä Siniä ei oikein innosta, koska joutuisi lähtemään kauas kaupunkiin. No, lukio tulee käytyä ja ylioppilaslakki painetaan päähän. Silloin Sini saa kuulla yllättävän uutisen. Hän ei olekaan Erämaan tytär eikä Lassi ja Ilmari ole hänen veljiään, vaan Sini on avioton piikatytön lapsi, jonka Valkosen pariskunta on ottanut omakseen. Lassi ja Ilmari ovat rouva Valkosen ensimmäisestä avioliitosta. Talo ja perinnöt menee pojille, niin on testamentti säädetty.

Sini käy kesän aikana kotitalouskurssin ja sitten hän saa viestin postinhoitajalta. Tulisitko postiapulaiseksi sijaistamaan vakinaista apulaista. Sinistä tulee postiapulainen ja hän hakeutuu alalle, muuttaa toiselle paikkakunnalle ja joutuu myös "piikomaan" asumisensa maksuksi.

Sini saa tuta monenlaista niin työtovereilta kuin "vuokranantajiltaan". Siniä katsotaan nenänvartta pitkin niin kauan kuin luullaan, että hän on köyhä maalaistyttö, mutta annas olla, kun Sini laittaa Vappuna ylioppilaslakin päähänsä, silloin muuttuu ääni kellossa ja perheen lääkäripoikakin iskee silmänsä Siniin.

Sinillä onkin "vientiä" miesten suhteen, ilmaantuu Ollia, Timoa, Eskoa, ja kaiken lisäksi soppaa hämmentää Timon ja Sinin veljen, Ilmarin samanlaiset autot. Lopulta kaikki selviää ja kihlasormus kiiltelee sormessa.

Yllätysten pyörteissä on tyypillinen tyttökirja, siinä on vähän koulunkäyntiä, ystäväsuhteita ja seurustelua. Sini ei kuitenkaan ole sellainen tyttö, joka kihlasormuksen saatuaan jäisi hellan ääreen seisoksimaan. Hän haluaa käydä ensin postikurssin ennen avioliittoon astumista. Itsenäinen nuori nainen siis kaiken ihastuksen  ohessa.

Kaikkien rakkaussotkujen ja työasioiden lomassa Sini joutuu seikkailuun ja humauttaa kiisselikulhon murtovarkaan päälle.

Kerronta: Kertoja on kaikkitietäväinen ulkopuolinen, dialogiaa kovin vähän. Kirja oli nopealukuinen eikä todellakaan pituudella pilattu, jaarittelusta puhumattakaan. Mikä minua kuitenkin hieman hämmensi oli Sini Valkosen olemus, joka oli niin läpeensä sinivalkoinen, että hän alkoi toivoa välillä vaikka punaista tai vihreää asua, siihen ei veljet kuitenkaan suostuneet. "Ennemmin annamme sinulle kuun taivaalta kuin niitä. Tai kyllähän sinä leningin ja kengät  voit saada, mutta väri on sininen.MIltä meidän pikkusiskomme näyttäisikään punaisessa tai vihreässä. Mutta siis, vain sinistä ja valkoista ja nimenä vielä Sini Valkonen. Luulisi, että siitä koulumaailmassa "riemu" syntyisi, ainakin nykyaikana, jos ei ennen muinoinkin.

Sitaatti: Vielä minä sinut kesytän, senkin nunnannäköinen villikissa.

Loppupäätelmä: Nunnalta Sini siis saattoi näyttää sinivalkoisissaan, mutta ei hän kyllä yhtään nunnamainen ollut. Kyllähän tämän luki, mutta lukenenko toista kertaa? Voisin laittaa tämän kiertoon. Kiinnostaisiko ketään? Ensimmäinen huikkaaja saa.