salangaani-normal.jpg

James G. Porter

Pako Salangaanisaarille

WSOY, 1981

Alkuperäinen teos: The Swiftles Isles

Suomennos: Kristiina Rikman

137 s.

"Merituuli tuntui puissa. Hänen sääennusteensa oli pitänyt paikkansa. Tuuli oli kääntymässä koilliseen. Nousuvesi olisi pian korkeimmillaan. Erik oli jo täyttä päätä suunnittelemassa millä keinoin saisi kymmenkilometrisen luovin meren yli saarelleen. Puoliksi nostettu köli takaisi särkän yli pääsyn, sitten pitkiä luoveja vasemmalle ja lyhyitä käännöksiä oikealle. Avomereltä puhaltava raikas tuuli viilensi mukavasti marssin kuumentamaa poikaa ja katamaraani eteni täysin purjein joen suojasta kohti hiekkasärkkää. Särkkää... Se näytti palon pelottavammalta nyt nousuveden aikaan. Valtavat vihreät hyökyaallot pauhasivat joen suun pikki julmistellen pojalle, joka rohkeni asustaa yksin saarellaan. Erikin ruumis jäykistyi, kauhu tykytti hänen jäsenissään ja hallitsi hänen kaikkia liikkeitään. Missä se syvänne oli? Kaikki näytti aivan erilaiselta kuin sisään tultaessa nyt kun oli suunnattava kuohujen juovittamalle valtamerelle. Hän vilkaisi taakseen tarkistaakseen sijaintinsa ja ohjasi katamaraanin sitten tiukasti tuuleen, suoraan kohti sitä kurimusta joka oli hänen ja hänen turvapaikkansa välissä."

James G. Porter,  Pako Salangaanisaarille, WSOY, 1981,  S. 83-84

Pako Salangaanisaarille on mielenkiintoinen nuortenkirja pojasta nimeltä Erik. Erik on avioerolapsi, joka asuu äitinsä, siskojensa ja isäpuolensa Dick Bakerin kanssa Brisbanessa. Erik on hiljainen, ujohko kaveri, joka inhoaa kaupunkia, ihmismerta ja erityisesti isäpuoltaan. Hän kaipaa isäänsä, jonka kanssa hän on tehnyt purjehdusretkiä kauas merille, kaipaa sitä rauhaa, joka yksinäisellä suojellulla merensaarella olisi. Lopulta Erik päättää karata "takaisin luontoon".

Takaisin luontoon oli erityisesti Rousseaun filosofia, Rousseauta ei kirjassa mainita, mutta sitä enemmän Henry Thoreau, jonka Elämää metsässä -kirjasta tulee Erikille merkityksellinen.

Pidin kirjan luontoteemasta ja kuvauksesta. Pidin kirjan yksinkertaisesta eleettömästä kerronnasta. Maaseudulla kasvaneena ymmärrän Erikin kaipuun luontoon, joskaan en jaa kaikkia hänen (ja Thoreaun) filosofisia päätelmiä. Tosin Thoreaun Elämää metsässä olisi mielenkiintoista lukea, sen verran viittaukset tähän teokseen herättivät uteliaisuutta.

Paitsi luontoa kirjan tärkeitä teemoja on kasvaminen lapsesta aikuiseksi sekä isä-poika -suhde. Isä on Erikille, pois muuttaneenakin, yhä se, joka auttaa ja ymmärtää. Isällä onkin tässä teoksessa hyvin tärkeä rooli, samoin toisella saarella asuvalla taiteilija-luonnonsuojelualueen vartijalla Jon Forrestilla ja pieni suuri merkitys on myös kauniilla kauppiaan tyttärellä Susan Ceventolla.

Löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä (tai kirpputorille kulkeutuneena kirjaston poistomyyntikirjana). Erityisesti Tony Oliverin kaunis, herkkä kansikuva vetosi ja herätti uteliaisuuden, veti puoleensa yhä uudelleen eikä kirjan sijoittuminen Australiaan  kiinnostusta vähentänyt.

Sanonta:

"Välttämättömyys on keksintöjen äiti."

Salangaaneista:

Salangaanit on pieniä lintuja, jotka lentävät jatkuvasti ja rakentavat pesänsä korkealle, paikkoihin, josta ne voivat pyrähtää lentoon ilman jalkojen vaatimaa voimanponnistusta.

Pai:

Mikä on pai? Piirakka kenties. Onko tämä australianenglantia ja jätetty kenties suomentamatta paikallisvärin takia?

---

Tällä kirjalla mukana Kengurun kyydissä haasteessa, jossa luetaan Australilaista kirjallisuutta.