Gretha Stevens
Susy seikkailee
Tammi 1981
84 s.
suomentanut Saima-Liisa Laatunen
Susy seikkailee on 6. kirja sarjassa, joka kertoo tämän pirteän ja terhakan tyttölapsen seikkailuista. Tässä kirjassa Susy ystävineen pääsee kahden pitkäkyntisen miehen jäljille.
"Solveig ryömi äärimmäisen varovasti Susyn viereen ja kuiskasi: -Luuletko heidän ehtineen jo pensaikkoon asti? Hänen äänensä vapisi hiukan ja tummat silmät näyttivät pelokkailta. - Uskoisin niin, Susy parahti niin lujaa että se kuulosti kauhunkiljahdukselta. Tanja ja Solveig katsoivat hämmästyneinä Susyyn. Saattoiko hän todella olla noin peloissaan? Urhea Sust, joka uskalsi pyöräillä metsässä yöllä, Susy, joka uskalsi uida keskelle salmea. Susy, joka oli kokenut joukoittain jännittäviä asioita, makasi siinä vavisten kauhusta!"
Susy-kirjat ovat yhdistelmä klassista tyttökirjallisuutta ja seikkailua. Romantiikkaa ei tyttökirjojen tapaan kirjoista kuitenkaan kovinkaan paljon löydy, jos lainkaan. pääpaino on seikkailuissa.
Susy-kirjat tuovat minulle jollain tapaa mieleen Lisbeth Wernerin Puk-kirjat, ehkä siksi, että molemmissa päähenkilö on reipas ja aikaansaava tyttölapsi, mutta myös siksi, että molemmat kirjat ovat tanskalaisia. Tosin Susy-sarja voisi Hiidenmetsineen sopia aika lailla hyvin myös Ruotsiin kuin Tanskaan. Ehkä joitain pieniä eroja kuitenkin miljöössä tältä osin löytyy, kun tarkasti arvioi.
Lukisin kyllä mielelläni koko Susy-sarjan, mutta samanlaista vaikutusta kuin Puk-tyttösellä hän ei minuun tehnyt. Kirjoissa on kyllä ihan mukavasti tanskalaiseen yhteiskuntaan kuuluvia pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi tässä Susy Seikkailee -kirjassa paikalliset Juhannusperinteet. Noidan polttaminen roviolla toi mieleeni ennemmin englantilaisen Guy Fawkes -perinteen (Enid Blytonin SOS-kirjoista tutuksi tullut syksyn juhla) kuin suomalaiset juhannuskokot.
Onko Susy-kirjojen miljoo agraarinen, kenties osittain, mutta kuinka paljon, on vaikea sanoa tämän yhden kirjan perusteella. Hyvin paljon kuitenkin tuntuu tapahtuvan metsäisissä maisemissa.
Suosittelisin kirjaa lähinnä 8-10 vuotiaille, kirjojen ahmimisiässä oleville, joskin tyyli voi olla pikkuisen kevyt ja vanhahtava nykylukijalle, joka on tottunut polluxeihin tai sisterseihin. Itse kyllä lukisin mieluummin Susyt kuin polluxit, jo pelkästään kansien perusteella, sillä jostain syystä minua ärsyttää nämä ylikiiltävät kirjojen kannet, joita nykyään näkee pilvin pimein. Susy-kirjoissakin kiinnostusta varmasti lisäisi, jos voisi saada käsiinsä ne ensin , joskus 1940-1950 -lukujen taitteessa julkaistut kirjat, joissa on jo historian aikaansaamaa patinaa.
Susy-kirjat tuovat minulle jollain tapaa mieleen Lisbeth Wernerin Puk-kirjat, ehkä siksi, että molemmissa päähenkilö on reipas ja aikaansaava tyttölapsi, mutta myös siksi, että molemmat kirjat ovat tanskalaisia. Tosin Susy-sarja voisi Hiidenmetsineen sopia aika lailla hyvin myös Ruotsiin kuin Tanskaan. Ehkä joitain pieniä eroja kuitenkin miljöössä tältä osin löytyy, kun tarkasti arvioi.
Lukisin kyllä mielelläni koko Susy-sarjan, mutta samanlaista vaikutusta kuin Puk-tyttösellä hän ei minuun tehnyt. Kirjoissa on kyllä ihan mukavasti tanskalaiseen yhteiskuntaan kuuluvia pieniä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi tässä Susy Seikkailee -kirjassa paikalliset Juhannusperinteet. Noidan polttaminen roviolla toi mieleeni ennemmin englantilaisen Guy Fawkes -perinteen (Enid Blytonin SOS-kirjoista tutuksi tullut syksyn juhla) kuin suomalaiset juhannuskokot.
Onko Susy-kirjojen miljoo agraarinen, kenties osittain, mutta kuinka paljon, on vaikea sanoa tämän yhden kirjan perusteella. Hyvin paljon kuitenkin tuntuu tapahtuvan metsäisissä maisemissa.
Suosittelisin kirjaa lähinnä 8-10 vuotiaille, kirjojen ahmimisiässä oleville, joskin tyyli voi olla pikkuisen kevyt ja vanhahtava nykylukijalle, joka on tottunut polluxeihin tai sisterseihin. Itse kyllä lukisin mieluummin Susyt kuin polluxit, jo pelkästään kansien perusteella, sillä jostain syystä minua ärsyttää nämä ylikiiltävät kirjojen kannet, joita nykyään näkee pilvin pimein. Susy-kirjoissakin kiinnostusta varmasti lisäisi, jos voisi saada käsiinsä ne ensin , joskus 1940-1950 -lukujen taitteessa julkaistut kirjat, joissa on jo historian aikaansaamaa patinaa.
Susystä on kirjoittanut myös Lumiomena ja hänpä kertoikin aivan yllättävän uutisen, että Gretha Stevns olisikin ollut mies. Ilman Lumiomenan postausta olisin myös kirjoittanut kirjailijanimen väärin lisäten loppuun ylimääräisen een, silmäni taas temppuilivat (huoh!)
----
Otan tällä postauksella osaa Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen sekä
aivan viime metreillä Lasten linnoituksen rakentamiseen kategoriassa klassikot, joskin tämä voisi sopia myös kategoriaan salaseura X, koska Susylla kumppaneineen on kerho nimeltä Luolaihmiset, mikä ei kuitenkaan taida olla kovin salainen.
aivan viime metreillä Lasten linnoituksen rakentamiseen kategoriassa klassikot, joskin tämä voisi sopia myös kategoriaan salaseura X, koska Susylla kumppaneineen on kerho nimeltä Luolaihmiset, mikä ei kuitenkaan taida olla kovin salainen.
Kommentit