Karen Kingsbury & Gary Smalley
Valheiden verkossa
Aikamedia, 2013


Karen Kingsburyn Valheiden verkossa on kolmas osa Uskollinen sydän ja Petollisella jäällä -teoksista tutun Baxterin perheen tarinaa. Tällä kertaa näkökulma on perheen nuorimmaisen  Luken, jonka lapsuuden usko ja tunne-elämä on kriisiytynyt.

"Ellei Jumalaa ole, ei ole mitään pysyviä arvoja. Ei oikeaa eikä väärää, ei moraalista ymmärrystä. Miksi yleensä elää? Vain siksi, että voi kokeilla kaikkea mitä halua ja ehtii?"

Samalla kun valheiden verkossa on tyypillinen tarina tuhlaajapojasta ja hänen paluustaan perheen pariin, se tuo esille elämän yllätyksellisyyden. Tämän saa huomata ei vain Luke, vaan myös Ashley, jonka itsetunto on kokenut pahoja kolhuja. Kun hän vihdoin monien vaiheiden jälkeen saa elämänsä palaset kohdilleen soi puhelin, ja elämän polku tekee taas hyppäyksen toisaalle.

Siinä, missä Petollisella jäällä teoksen johtava teema oli muistojen tärkeys, on Valheiden verkossa teoksen johtolankana usko ja luottamus, katseen suuntaaminen ylös ja tulevaisuuteen. Elämä voi kolhia ja heitellä, Jumalan uskollisuus pysyy kuitenkin lujana. Sen saa myös Baxterin perhe kokea.

Valheiden verkossa on viihderomaani, johon uppoutuu. Kerronnan myötä Baxterin perheestä tulee lihaa ja luuta. Lukija elää myötä  Baxtereiden kanssa niin iloissa kuin suruissa, pelkää ja huokaisee helpotuksesta - pelätäkseen jälleen. Karen Kingsbury kirjoittaa sujuvasti. Kerronta on arkista, mutta ei tylsää. Kingsburyn tapa luoda jännitteitä on pienissä yksityiskohdissa, elämän tavanomaisissa tapahtumissa ja rivienväleissä.   Hän ei maalaile eikä suurentele. Elämä soljuu kuin hiljainen virta ryöpsähtääkseen sitten vauhdilla eteenpäin tyyntyäkseen kuohujen jälkeen jälleen suvantoon.

Pienenä miinuksena on suomennoksen hienoinen ontuvuus. Lauserakenteet ovat paikka paikoin kömpelöitä. "Yleensä mikään oli ollut Lukelle vaikeaa"  saa miettimään, oliko kaikki ollut Lukelle vaikeaa vai päinvastoinko, eikö mikään ollut hänelle vaikeaa? Asiayhteydestä tämäkin selviää, mutta lukurytmi siinä hetkeksi katkeaa. Kyse voi toisaalta olla suomennoksen ontuvuudesta enemmän kuin alkuperäistarinan ontuvuudesta.

Kaiken kaikkiaan Kingsbury jatkaa tutulla selkeällä linjalla, joka vetää puoleensa kuin lämmin takkatuli. Se kutsuu viihtymään ja seurustelemaan, pohtimaan syntyjä syviä ja niitä tässä kirjassa riittää. ja uskokaa tai älkää, kirjankin kanssa voi seurustella.