Stoney Barbara
Enid Blyton
Ajatus-kirjat, 2008
286 s.
 
Enid oli isän tyttö, herkkä ja levoton luonne, joka oli päättänyt selvittää "mitä elämällä oli tarjottavanaan".

On hämmästyttävää lukea, kuinka monitaitoinen ja lahjakas persoona Enid oli. Hän kirjoitti, soitti, jopa sävelsi. Enid rakasti luontoa ja lapsia. Toisaalta Enid oli erikoinen persoonallisuus. En voi välttyä ajatukselta, että hänessä olisi ollut jotain ristiriitaista sanojen ja tekojen välillä ja kuitenkin, kuka meistä pystyy lopulta menemään niin syvälle toisen ihmisen ajatuksiin, että pystyisi täysin häntä ymmärtämään ja luonnehtimaan hänen persoonaansa, edes päiväkirjojen avulla. Sanathan voi tulkita niin monella tavalla, varsinkin, jos ne on kirjoitettu hieman peitellysti, niin kuin Enid teki.

Enidillä oli  valtava kyky omaksua, imeä asioita (=valokuvamuisti) ja kirjoittaessaan moni asia muistin hämäristä kätköistä ponnahti esiin saaden muodon kirjassa.
 
"Millaiseksi taimi taittuu, sellaiseksi puu kasvaa" .

kirjoitti Enid Blyton eräässä kirjoituksessaan, jossa hän toivoi enemmän lapsille suunnattuja elokuvia. Jollain tasolla lause kuvaa myös Enidiä. Enidille isä oli tärkeä. Hänen vanhemmilleen tuli kuitenkin avioero ja isä lähti, eikä Enid enää häntä tavannut. Se oli varmaan kova kolaus herkälle tytölle, jolle kävely- ja tutkimusretket isän kanssa olivat olleet tärkeitä.

Tämä elämänkerta on mielenkiintoinen teos ja ihmetellä täytyy, kuinka aikaansaava nainen Enid oli. Paitsi kirjoitti, Enid teki paljon hyväntekeväisyystyötä niin lapsiin kuin eläimiin kohdistuen. Tätä vasten onkin vaikea ymmärtää sitä arvostelua, mikä hänen kirjoihinsa on kohdistunut rasistisina tai muuten arveluttavina.

"... mutta missään en nähnyt maaseutua, joka olisi minusta ollut kauniinpaa kuin Englannissa. En nähnyt yhtä mukavia eläimiä kuin omamme enkä ainuttakaan lasta, josta olisin pitänyt enemmän kuin englantilaisista lapsista... ja tiedän nyt, että minne tahansa menenkin ja mitä tahansa näenkin vieraissa maissa, olen aina rakastava eniten Englantia...

Enid kirjoitti näin matkakertomuksessaan risteilyltä, jonka hän teki 30-luvulla. Lukuunottamatta 1948 tehtyä lyhyttä New Yorkin reissua tämä oli hänen ainoa ulkomaanmatkansa. En kuitenkaan täysin yhdy Stoneyn ajatukseen "ennakkoluuloisesta asenteesta", sillä itse näen tässä vain kotiseuturakkauden ja kotipaikkaan kiintyneen mielen. Niin mielelläni kuin itse matkustaisin ja näkisin maailmaa ja vaikka keväinen israelin-matkani oli aivan huikea elämys, niin oma sydämeni on aina omassa rakkaassa kotiseudussani. Ymmärrän hyvin Enidiä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisin Enidiä virheettömänä. Ihminenhän hänkin oli ja kyllä, osittain hyvin erikoinen ja ristiriitainen persoona, johon lapsuuden kokemukset ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet. Toiset on avoimempia, toiset suljetumpia, jotain voi ymmärtää vuorovaikutuksesta, läheisiä haastattelemalla, aikaa vasten tarkasteltuna, analysoimalla asioita, täydellistä kuvaa Enidistä tuskin kuitenkaan saadaan.

Enid opiskeli Fröbel-metodin mukaiseksi lastentarhanopettajaksi. Opettajana hän toimi kuitenkin vain aika lyhyen aikaa, saaden hyvät arvostelut. Paitsi nuorten ja lastenkirjojaan, hän teki paljon opetusmateriaalia, ja Enid Blyton on varmaankin vaikuttanut enemmän kuin kukaan toinen (ainakin tämän elämänkerran luettuaan ei voi välttyä tältä ajatukselta) englantilaislasten elämään, eikä ainoastaan englantilaislasten, vaan lasten kaikkialla. Onko se ollut hyväksi vai pahaksi? Sen voi kukin "Viisikko-sukupolvi" itse tykönään päätellä.

Kirjassa oli valokuvaliite, joka antoi mukavasti perspektiiviä aikaan ja elämään Enidin aikaan samoin kuin hänen muutama runo-otteensa sekä kirjeenvaihdosta annetut esimerkit.  Kirjan liitteenä oli myös luettelo hänen kirjoittamistaan kirjoista, mikä ei kuitenkaan ole täydellinen, ja mikä oli harmittavaa, on se, että suomenkielelle käännetyistä kirjoista puuttuu Gummeruksen viime vuosina julkaisemat Blytonin tarinat (mitenkähän julkaisuvuodet menevät, kumpi oli ensin, elämäkerta vai uudet tarinat?

Suosittelen jokaiselle, joka on sukeltanut Viisikoiden maailmaan, sillä tämä kirjaa antaa paljon taustatietoa ja ajattelun pohjaa kirjojen tarinoille ja maailmankuvalle.

---
Blytonin elämänkerrasta ovat blogannut myös Sara .