nylander-normal.jpg

John W.M.Nylander

Suuri lähetystö

Kustannusosakeyhtiö Södeström & co, 1899

Suomentanut Santeri Ingman

 

Suuri lähetystö oli mielenkiintoinen lukukokemus. Se toi näkökulmia ja taustoja niihin oloihin ja tuntemuksiin, mitä Suomessa koettiin vuonna 1899, kun Suomi vielä oli Venäjän suuriruhtinaskunta ja itsenäisyydestä vain haaveiltiin. Suuri lähetystö on tarina siitä, kun Venäjän keisari Nikolai II antoi sittemmin helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa yleisvaltakunallisten lakien säätämisestä ja Suomen valtiopäivien vain neuvoa antavasta roolista. Suomalaiset katsoivat, että nyt ollaan vähentämässä Suomen perustuslaillisia oikeuksia, jotka aikaisempi keisari oli hyväksynyt.

Vaikka kirja onkin luonteeltaan poliittinen ei kerronta ole lainkaan niin kimuranttia kuin poliittisesta keskustelusta voisi ajatella.Siinä puhuu jäyhä suomalainen mies omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan mutkittelemattomasti ja sydämestään, niin kuin hän asiat koki ja näki.

"Suomalainen on hiljainen mies, vaan kun hän joskus joutuu tavallisesta hitaudestaan syrjään, ei hän heti pysähdy, ja silloin hän voi ruveta puheliaaksikin. Monen tunnin keskustelun jälkeen keskeytetiin vihdoin kokous ja kaikki nuo monet lausunnot saattoi yhdistää yhteen lyhyeen lauseeseen: Me matkustamme Pietariin."

Suuri lähetystö on kertomus siitä, kuinka 500 suomalaista miestä, jotka ovat kuntiensa valtuutettuja lähtevät matkalle kohti Pietaria mukanaan Suuri Adressi johon on kerätty allekirjoituksia ympäri Suomenmaata ja jossa vedotaan keisariin, että hän vahvistaisi Suomen autonomian (noin vapaasti tulkiten).

"Useat valtuutetuista eivät kotoa lähtiessään olleet ajatelleet muuta, kuin että retki keisarin luo oli mitä yksinkertaisin asia, melkein sama juttu kuin ajaa kirkkoon, se vain, että matka oli vähän pitempi".

Kaikki Suomen historiaa lukeneet tietävät, että asia ei kuitenkaan ollut näin yksinkertainen. Sen tiesi myös Nylander. Oli paljon järjestettävää. Kun itse ajattelen sitä, kuinka viisisataa miestä yksissä tuumin lähtevät tapaamaan niin "suurta herraa" kuin itse Tsaari Nikolaita, niin ei voi kuin pyöritellä päätään. Toisaalta lähetystön asiaa vastutettiin "virkamiestasolta" ja annettiin lausuntoja keisarille, että lähetystöä ei otettaisi vastaan. Tulee kuitenkin mieleen, että olisiko suomalaisten asia onnistunut paremmin, jos lähetystö olisi ollut pienempi?  Toisaalta vaikka kansa oli pieni, niin teko oli suuri ja sai varmasti näkyvyyttä ja sitä kai lähdettiinkin hakemaan.

Kuten tiedämme, Tsaari Nikolai II ei ottanut lähetystöä vastaan, antoi vain viestin välitettäväksi:

"Ilmoittakaa tämän viisisataamiehisen lähetystön jäsenille, että Minä tietysti en ota heitä vastaan, viakka MInä kuitenkaan en ole vihainen heille. Heidän tulee palata kunkin koteihinsa..."

Poliittisesta aiheesta huolimatta Suuri lähetystö oli siis mielenkiintoista luettavaa ja toi historian olosuhteisiin ja tapahtumiin uudenlaisen näkökulman ja syvensi tietämystä aiheesta.

Löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä ja ostin sen itselleni lopussa olevan nimilistan takia. Listasta löytyy ne viidensadan miehen nimet, jotka lähetystöön kuului. Sukututkimusta harrastavana minua kiinnosti katsoa, löytyisikö listasta yhtään tuttua nimeä. Ei löytynyt! En silti ole pettynyt, sillä kirja oli hyvinkin hintansa väärti.

___ ___ ___

Tällä mukana 1800-luvun kirjat haasteessa.