Jean Craighead George
Susityttö
Otava, 1974

Alkuperäinen teos: Julie of the Wolves (1972)

126 s.

"Tässä hän makasi katsellen susia - hän, Mijaks, Kapugenin tytär, Yhdysvaltain kansalaisen Marthan ottolapsi, intiaaniasiain toimiston Barrowissa Alaskassa ylläpitämän koulun oppilas ja Daniel-nimisen pojan kolmetoistavuotias vaimo. Danielin ajatteleminen puistatti häntä, sillä juuri Daniel oli ajanut hänet tähän. Hän oli  karannut Danielin luota seitsemän päivää sitte, ja tästä syystä hänellä oli valkoisten mittapuiden mukaan vielä yksi arvo - eronnut lapsivaimo."


Susi - kukapa ei pelkäisi hukkarukkaa, tuskinpa kovin moni uskaltautuisi silmäkkäin näiden kanssa. Mijaksille Sudet koituvat kuitenkin pelastukseksi. Yksin, eksyneenä aavalle tundralle Mijaks tarkkailee pientä susilaumaa. Mielessään isältään Kapugenilta kuulemansa tarina siitä kuinka sudet olivat auttaneet tätä vastaavanlaisessa tilanteessa, Mijaks miettii, kuinka oppisi puhumaan susien kieltä, kuinka saisi nämä ymmärtämään, että hän tarvitsee näiden apua - ravintoa!

Vähitellen Mijaks ystävystyykin Amarogin - susien johtajan kanssa ja pääsee "lauman jäseneksi" ja selviytyy uhkaavasta nälkäkuolemasta.

Susityttö on mielenkiintoinen kirja. Se on paitsi kertomus nuoresta eskimotytöstä kahden kulttuurin - valkoisten länsimaisen ja eskimoiden metsästäjäkulttuurin - välissä ja puristuksessa myös ylistyslaulu luonnon merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille.

Susityttö on tyypillinen seitsemänkymmentäluvun nuortenkirja, tarkoitan tällä tuolle ajalle (1970-luku) ominaista kantaaottavuutta. Kirjassa viitataan, tosin ohimennen Vietnaminsotaan ja siinä on vahva yhteiskunnallinen ote. Susityttö on myös hyvin ajankohtainen kirja puhuuhan se vahvasti ihmisen ja luonnon välisistä voimasuhteista ja vaikutuksista.

Susityttö on viehättävä kirja haikeasta, surullisesta pohjavireestään huolimatta. Parasta tässä kirjassa on luononkuvaukset ja susien elämän kuvaukset aina hylkiösuden raadollista elämää myöten. PIdän myös eskimoiden runoudesta, elämäntilanteista syntynyttä.

Amaroq, susi, ystäväni,
olet kasvatti-isäni.
Jalkani juoksevat sinun ansiostasi.
Sydämeni lyö sinun ansiostasi.
Ja sinun ansiostasi minä rakastan.

Susitytön tarina alkaa sanoilla:

"Mijaks työnsi hylkeennahka-anorakkinsa hupun otsaltaan ja katseli arktista aruinkoa."  Tarina päättyy sanoihin: "Julie käänsi kenkänsä kohti Kapugenia."

Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, oli se sitten hyvään tai huonoon, sen saa Mijakskin huomata - kohtaloonsa tyytyen

"Hylkeet ovat vähissä ja valaat melkein lopussa.
Eläinten henget ovat menossa pois.
Amaroq, Amaroq, kasvatti-isäni.
Jalkani tanssivat sinun ansiostasi.
Silmäni näkevät sinun ansiostasi.
Mieleni ajattelee sinun ansiostasi.
Ja se ajattelee tänä jylisenvänä yönä,
että suden ja esimon aika on ohi."

----
Jean Craighead Georgen Susityttö on palkittu Newbery-palkinnolla, parhaana, vuoden 1973 yhdysvaltalaisena nuortenkirjana.

-----
Katso myös toinen susityttö-tarina.