VORONKOVA1-normal.jpg

L.Voronkova

Tytöt lähtevät kouluun

Karjalais-Suomaisen SNT:n valtion kustannusliike,

Petroskoi - 1954

Alkuperäisteos: ?

Suomentanut Olga Kukkonen

 

Kerrassaan ihastuttava löytö nettiantikvaarin tarjonnassa oli tämä Voronkovan kuvakirja, jonka alkuperäisnimi on vielä selvityksen alla. Suomenkielinen nimi Tytöt lähtevät kouluun on hieman harhaanjohtava, sillä suurimman osan kirjan tarinasta koostuu eri toimista ja touhuista kolhoosiyhteisössä.

Tytöt lähtevät kouluu -teoksessa on kymmenen lukua, joista kukin käsittelee jotain lasten leikkiä tai kiinnostuksen kohdetta. Milloin ollaan talosilla kärryjen alla nukkejen kanssa, milloin leikitään piilosta kuhilaissa. Välillä ihaillaan siilinpoikasta ja autetaan viljan vartioinnissa tai poimitaan omenia tai kerätään sieniä. Paljon kaikenlaista mahtuu yhteen syksyyn ennen kuin tytöille koittaa aika lähteä kouluun.

Kirjan nimisuomennos Tytöt lähtevät kouluun onkin mielestäni hieman harhaanjohtava sillä vasta viimeisessä luvussa ystävykset Leena ja Tanja lähtevät koulutielle, heistä on tullut "isoja tyttöjä", sen sijaan pojat Timo ja Vanja opettaja passittaa  kotiin sanoen: Tulkaa ensi syksynä ja Pörri-koira, joka seuraava raapii luokan ovea saa  osakseen sanat:

- Kah millainen oppilas vielä tuli! - Eh-ei, ei meille tuollaista tarvita! Hys, pois luokasta!

Voronkovan kerronta on selkeää, lapsen tasolta lähtevää asioiden ja ajatusten kuvailua. Aika, jota kirja kuvaa on ehkä taaksejäänyttä, mutta elämä, jota kerrotaan on ajankohtaista nykyäänkin. Ei maanviljelys ole mihinkään kadonnut, jos kohta työtavat ovatkin muuttuneet.

Kirjan viehätystä lisää kerrassaan ihastuttavat lyijykynäkuvitus. Harmillista, että kuvittajaa ei mainita. Esimerkiksi tästä omenatarhaepisodia kuvaavasta kuvasta olisi postikortiksikin asti ja tuossa puutarhassa viihtyisin minäkin varmasti.

 

VORONKOVA2-normal.jpg

 

Viehättävä kirja, joka ei sanoilla koreile, mutta kertoo silti paljon. Siitä, kuinka todenmukaisen kuvan kirja antaa 1950-luvun taitteen kolhoosielämästä on vaikea sanoa. Ehkä tarinassa on pientä kiillotusta, sillä elettiinhän sodan  jälkeisiä vuosia. Lapsen elämää ja sielunmaisemaa Voronkova kuitenkin kuvaa hyvin aidosti ja eläväisesti, todentuntuisesti. Lapset ovat lapsia niin idässä kuin lännessä ja en voi sille mitään, mutta jossain määrin tämä tuo mieleeni Laura Ingals-Wilderin pieni talo-kirjat. Tätä tunnelmaa luo akrikultturelli miljöö eikä kuvitus tuota seikkaa yhtään vähennä. Tyyli ja aikakausi on tosin erilainen, mutta maasta ponnisti niin Laura kuin pienet kolhoosittaret.

Pörri katseli tyttöjä kieli lerpallaan ja heilutti riemuissaan häntäänsä. Ja Tanja itsekin riemastui kovin: - Joko tulit? Etkä eksynyt? Miten löysit meidät täältä, näin isolta pellolta? - Sillä taitaa olla nälkä, - sanoi Leena. - Onhan sillä" - Sanoi Timo, joka myös tuli naurista ottamaan. - Annoin sille tomaattia, eipäs syönyt sitä. Annoin kurkkua, ei syönyt. Annoin punajuurtakin, ei syönyt sitäkään. Niin nälkä sillä on!

Kombaini = Jonkinlainen puimuri ilmeisesti, tämä oli ainoa vierasperäinen sana, josta en täysin päässyt jyvälle.,