timantteja.jpg

K.A.Pohjakallio

Timantteja hiotaan

Ristin Voitto, 1954

168 s.


Timantteja hiotaan on hengellinen kasvukertomus. Sen päähenkilöt ovat aikuistumisen kynnyksellä olevia nuoria. Eletään aikaa ennen suurta koulu-uudistusta, jolloin peruskoulua ei vielä tunnettu. Kirjaa voisi luonnehtia tyttökirjaksi, mutta yhtä hyvin se sopii pojillekin, silllä kirjassa käsitellään tasapuolisesti niin tyttöjen kuin poikienkin sielunmaisemaa.

Päähenkilöt:

Pirkko, hyvän kodin  tytär, jonka vanhemmat ovat herätyskristittyjä.

Pentti, Pirkon luokkatoveri, jonka isä on menevä ja kiireinen liikemies joka pitää niin pojan kuin vaimon "pihtiotteessaan".

Saffari eli lehtori Saarto, jo iäkäs opettaja

Puhumattakaan Pirkon ja Pentin luokkatovereista ja ystävistä, joilla on enemmän ja vähemmän tekemistä tapahtumissa.

Miljöö:

Timantteja hiotaan sijoittuu suomalaiseen maaseutumaisemaan ja pikkukapunkiin ja sen yhteiskoululaisten elämänmenoon.

Teema:

Hengellinen herääminen, vastuu, itsenäistyminen, kunniantunto ja rehellisyys, elämän arvot.

Alkusysäys tapahtumiin:

Kaikki saa alkunsa eräänä keväisenä koulupäivänä. Lehtori Saarto on pitämässä saksankielen kokeita, kun hänen katseensa äkkiä huomaavat lattialla paperilapun. Ilmiselvä lunttilappu. Hän toteaa.

Lehtori Saarto on tunnettu käsialojen tulkitsija ja kun kuulustelut eivät tuota tulosta, hän alkaa vertailla käsialoja. Käy niin, että lapussa oleva käsiala on Pirkon. Pirkko on koulun kiltein ja suosituin tyttö ja hän tunnustaa, että käsiala on kyllä hänen, mutta hän ei ole lunttilappua tehnyt. Saartokin on taipuvainen ajattelemaan niin, mutta mutta...

"Tähän saattaa kätkeytyä jotakin hyvin alhaista, mutta jollemme saa syyllistä tunnustamaan, niin minun täytyy toimia ilmenneitten tosiasioiden mukaisesti ja rangaista sinua" Toteaa Saato.

Itsesyytösten ja elämän realiteettien maastossa taistellaan niin Pirkon kuin todellisen syyllisen Pentin sisimmässä. Kaikki huipentuu seuraavan vuoden kevättalveen. Pentti kuulee, että Pirkko on kuolemaisillaan ja lähtee kamalassa pakkassäässä hiihtämään kotoaan halki metsien Pirkon luokse.

Oma lukukokemus:

Timantteja hiotaan kuuluu oman lapsuuteni unohtumattomiin ja nostalgisiin nuortenkirjoihin. Nyt monien vuosien jälkeen luettunakin teoksessa oli jännitettä. Yhteiskunnalliset olosuhteet on sitten kirjan kirjoittamisen ja 70-luvunkin, jolloin teoksen ensi kerran luin muuttuneet. Teos on vahvasti kristillissävytteinen, mikä saattaa joitain lukijoita vierastuttaa teoksesta. Itselleni kirjan herätyskristillinen viitekehys on hyvinkin tuttu ja elävä. Jos kohta kirjailijan kerronta ei ole nykyaikaa, on teoksella paljon sanottavaa niin nuoremmille kuin vanhemmillekin vielä tässäkin ajassa niin arvomaailmansa kuin toveruudenkin kannalta.

Itselleni tämä ei ollut yhtään huono lukukokemus. Löysin tämän teoksen eräästä kierrätyspisteestä, mikä oli mukava löytö, sillä olin jo jonkin aikaa katsellut tätä nettiantikoissa. Painos on vanhempi kuin se, minkä lapsuudestani muistan. Nostalgiamuistot liittyvät tähän kansikuvaan.

timantteja2.jpg

Joka mielestäni on paljon kuvaavampi kuin tuossa vanhemmassa painoksessa. Vaihtaisin mielelläni tämän teoksen tuohon uudempaan painokseen, jos se jollain tavalla mahdollistuisi.


Tällä mukana Nostalgiset nuortenkirjat -haasteessa.