pikkunaisia.jpg

Louisa May Alcott

Little Women

Wordsworth classics, 1993

224 s.


Louisa May Alcotin Pikku naisia on teos, jota ilman tyttökirjallisuus olisi jäänyt paljosta vaille. Mielessäni oli ajatus hankkia tämä teos alkuperäisenä ja lyhentämättömänä ja olin jo katsellut eri painoksia nettikaupassa, kun onnenkantamoisena löysin tämän opuksen paikalliselta kirpputorilta ihan mitättömän pienellä summalla.

Lukukokemus oli elähdyttävä ja muistikuvia virkistävä.

Pikku naisia kertoo Marchin perheen neljän tyttären kasvusta vuoden aikana, kun heidän isänsä on sotilaspappina sisällissodan tantereilla. Tytöistä vanhin Meg on uneksiva ja haaveksiva neito, joka on kotiopettajattarena rikkaassa perheessä ja Meg toivoisi itselleenkin silkkejä ja röyhelöitä. Jo puolestaan on hieman kapinallinen poikatyttö, lukutoukka, joka haaveilee kirjailijan urasta. Beth on valoisa kodinhengetär, jolla on musiikillisia lahjoja ja Amy - nuorimmainen on teoksen alussa hieman itsekeskeinen taiteilijanalku.

Vuoteen mahtuu monenlaista tapahtumaa. On iloa ja surua. Punaisena lankana teoksessa on Kristityn vaellus -teos, jonka mukaan nelikko pyrkii kohti korkeampia päämääriä.

Olen lukenut tämän teoksen jatko-osineen ties kuinka moneen kertaan ja aina se jaksaa koskettaa. Suomennoksista olen kuullut, että ne olisi lyhennettyjä. Yritin katsoa, mitä ja mistä olisi jätetty jotain pois, mutta tein vain pieniä huomioita. En muista oliko suomennoksessa yhtä monta runoa, kuin mitä tässä, myös kirjallisuusviitteet (Bremer, Scott, Edgeworth, Rasselas ym.) mietityttivät.oliko suomennoksessa mainittu ne kaikki.Kuka oli Miss Burney ja mikä hänen teoksensa Evelina? Todellinen vai ei?

Yksi teoksen koskettavimpia kohtauksia on Pikku Bethin sairastuminen tulirokkoon. Tytöt ovat vain palvelija seuranaan jääneet kotiin, kun äiti on matkannut Washingtoniin sairastuneen miehensä rinnalle. Beth on avulias pikku tyttö, joka huolehtiessaan köyhän perheen Hummelin asioista saa tartunnan.

En ole aiemmin ajatellutkaan, kuinka samoja teemoja on Ethel S. Turnerin Seitsemässä sisaruksessa, mutta nyt lukiessani mielleyhtymä oli vahva. Seitsemässä sisaruksessa tai sen jatko-osassa sisarusten varttuessa perheen vauva sairastuu tulirokkoon ja sitten myös Meg (sama nimi näköjään vanhimmalla tyttärellä kuin Alcotillakin). Tartunta on saatu naapurista, jonne Nell Woolcot on ilman lupaa karannut. Vaikka kohtauksissa on erojakin on niissä yhtenevyyttäkin.

Tässä teoksen osassa minua ihmetytti Jo:n flunssalääke Arsenicum, joka viittaisi siis arsenikkiin. Kyseessä lienee ollut homeopaattinen lääke ja Arsenikkiahan neidot käyttivät ennen muinoin saadakseen kalvakan ihon, mitä pidettiin johonkin maailman aikaan kauneuden mittarina. En muista että suomennoksessa kuitenkaan olisi mitään viittausta tähän lääkkeeseen ja arsenikkihan on myrkyllistä.

Vaikka Jo on kirjailijahaaveineen lähinnä hengenheimolaisiani, niin minulle Pikku naisia on teos, jonka jokaiseen päähahmoon (Meg, Jo, Beth ja Amy) samaistun. Tosin musiikillisia lahjoja minulla ei ole, enkä ole kovin käytännöllinenkään, mutta Megin lailla minäkin haaveilen omasta kodista, tahtoisin kirjoittaa, taiteilla ja tahtoisin osata laulaa. Bethissä samaistun myös siihen, että tahtoisin kaiken pysyvän sellaisena kuin se on - tahtoisin pitää kodin ja läheiset lähelläni.

Olisi mielenkiintoista lukea Pikku naisia -teoksen uudet suomennokset, toisaalta pidän Pikku naisista niin paljon, että jos teos on kovin nykykieltä, niin se saattaa jättää pois jotain menneisyyden tuulista. Niin tai näin niin Pikku naisia jatko-osineen on iki-ihana. Teos on filmattu useampaan kertaan. Mielessäni on kuitenkin joskus näkemäni versio, jossa Katherine Hepburn esitti Jota ja jonka tahtoisin nähdä uudelleen.  Elokuvsta on jäänyt erityisesti mieleen kohtaus jossa Beth saapuu Hummelien luota, mutta muuta en sitten muistakaan.

Mikä on sinun Pikku Naisia muistosi?