gaskelin-normal.jpg

Elisabeth Gaskel

Cranfordin naiset

Otava, 1981

236 s.

Alkuteos: Cranford

Suomennos: Martta Eskelinen


Tämän kirjan lukeminen oli hyvin hämmentävä kokemus. Ensiksikin näin koko ajan lukiessani YLE:llä esitetyn BBC:n TV-sarjan henkilöt pitsimyssyissään ja kostyymeissää ja erityisesti Jydy Denchin esittämä Matty. Muutenkin mielessä keikkui koko ajan se, mitä tv-sarjasta pystyi muistamaan eikä se kaikki mennyt ihan yksi yhteen kirjan kanssa, mutta koskan näin menisikään.

Minua hämmensi myös henkilögalleria. Kuka oli kuka ja mitä sukua vai oliko sitä ollenkaan. Lopulta minun täytyi kirjata nimiä ylös jotta olisin päässyt jotenkin selville tämän englantilaisen pikkukaupungin asujaimista ja erityisesti sen naisista.

Kirjan kertojaminä on Mary Smith. Tämä tosin ilmenee vasta kirjan loppumetreillä. Hän on ilmeisesti isänsä kanssa hyvä ystävä Matty Jenkys kanssa, jonka sisar Deborah kuolee alkuluvuissa. Matty Jenkins onkin oikeastaan se, jonka ympärillä koko tarina pyörii.

Kirjan mielenkiintoisimpia ja individualistisimpia henkilöitä on Betty Barnes lehmineen. Siinä, että hänellä on lehmä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta se, että Betty pukee lehmänsä flanelliasuun puolestaan on. Muistan, että lehmä kuoli tv-sarjassa junaonnettomuudessa. Tältä osin tv-sarja ei noudata kirjan tarinaa, sillä junaonnettomuus tapahtuu kirjan alussa ja lehmä saa flanellisasun siksi, että polttaa karvansa kalkkikiviloukoksessa.

Juonellisesti Cranfordin naiset ei ole suuruudella pilattu. Paremminkin kyse on rouvasihmisten välisistä vuorovaikutuksista, milloin sopii mennä vierailulle ja milloin ei, seurustelusäännöistä ja hyvistä tavoista. Punaisena lankana on kuitenkin neiti Matty Jenkinsin olemus ja toimeentulo sen jälkeen, kun hän jää yksin ja johon kertoja yrittää vaikuttaa saatuaan ahaa-idean neidin kadonneesta Peter-veljestä.

En oikein tiedä, mitä tästä teoksesta ajattelisin. Välillä lukeminen oli aika puuduttavaa. Kaiken lisäksi tämä opus, jonka olin ostanut kirpparilta, (koska sain neljä "pokkaria" eurolla ja minun teki erityisesti mieleni ostaa yksi tietty pokkari). Tämä paino on virhepainanta, sillä tässä on sivut 81-96 kahteen kertaan, mutta sivut 65-80 puuttuvat kokonaan, eli minulta jäi osa tarinasta hämärän peittoon. Tyylilllisesti tämä sijoittuu arkisen proosan ja kujeilevan ironian välille.

EDIT: Ajattelin ensin että tämä on aika arkista kerrontaa, se  ei ehkä ole ihan kuvaavin sana. Kerronta on aika kuvaavaa. Vähän niinkuin joku kertoisi muistelmia vanhoilla päivillään niistä ajatuksista ja teoista, hetkistä, joita Cranfordissa jokusen vuoden aikana kehittyi eri tilanteissa ja ihmisten välisissä vuorovaikutuksissa.

Tässä oli myös muutamia leivonnaisia, jotka jättivät veden kielelle tai ainakin herättivät uteliaisuuden niiden suhteen, kuten esim. savoijinkeksit. Millaisiakah ne mahtavat olla? TAi Damastonluumutorttu. Kuulostaan herkulliselta. Kuminakakun jätän suosiolla muille.

Uteliaisuutta herätti myös sukuselvitys:

"Kuka tohtii väittää ylhäisöä ylpeäksi? Tämä rouva oli syntyjään Tyrrell ja polveutui suuresta Sir Walterista, joka ampui kuningas Rufuksen, ja hänen suonissaan virtasi sama veri kuin kuninkaalla, joka murhasi nuo pikkuprinssit Towerissa, ja kuitenkin hän kävi joka päivä katsomassa Samuel Brownia, taikuria ja kuulemassa, mitä herkkuja tälle voisi valmistaa?"

Sir Walter toi mieleen Sir Walter Raleighin, kukahan hän lopulta oli? Ja kaksi murhattua pikkuprinssiä Towerissa, ketä he olivat. En tiedä yhtään Rufus-nimistä englannin kuninasta, kuka hän oli?  Ilmeisesti tässä viitataan johonkin, todelliseen historiaan vaiko kirjoihin ja legendoihin? Kumpa tietäis.

---

Tällä mukana 1800-luvun kirjat haasteessa.

---

Jokke pitää Cranfordin naisia verbaalisena ilotulituksena. hdcanis pitää kirjan yleissävyä humoristisen lämpimänä, ja Bookint it some more pitää Cranfordin naisia kertomuksena naisten arjesta.