Mildred Walker
Syysvehnää
Gummerus, 1976
Alkuteos: Winter Wheat
Suomentanut Inkeri Pitkänen
418 + 1 s.
Silmäilin illmoitusta Harmont-vehnästä, jonka isä sanoo kehitetyn nimenomaan minulle, koska silläki on venäläis-amerikkalaiset vanhemmat, Harkovista ja Montanasta. Isä sanookin minua joskus leikillään Harmontiksi. Suuressa kärpästen tahrimassa plakaatissa luki: Tumma pohjoinen kevätvehnä... tumma vahva syysvehnä. Nuo sanat olivat kuin jotain minkä osaa ulkoa, jotain itsestään selvää. Niissä oli syvä, juhlallinen sointi... en osaisi selittää sitä kenellekään. Äkkiä minusta tuntui kuin nuo minulle niin tutut sanat - tumma pohjoinen kevätvehnä, tumma vahva syysvehnä - sisältäisivät koko minun elämäni täällä.
Mildred Walkerin Syysvehnää on kirja, joka on jäänyt mieleeni vuosien takaa. Ensikosketuksen siihen sain muistaakseni jostain lehdestä, olisiko ollut Pellervo tai Maaseudun tulevaisuus, jossa tämä olisi ollut aikoinaan jatkokertomuksena. Pieni pätkä tarinaa herätti uteliaisuuteni ja olikin mielenkiintoista, kun kirja sitten jossain vaiheessa tulikin vastaani.
Tarinan kertoja on Ellen. Nuori nainen elämänsä kynnyksellä. Hänen äitinsä on venäläinen, isä amerikkalainen. Vanhemmat ovat tutustuneet toisiinsa I maailmansodan aikaan, kun Ellenin isä makaa haavoittuneena venäläisessä kylässä. Jalkaan saadut kranaatinsirpaleet vaivaavat häntä yhäti.
Ellen on maaseudun tytär. Isä on alkujaan Idästä, Vermontista ja hänestä piti tulla alkujaan opettaja, se oli ennen sotaa. Sota muutti kaiken. Ellenin äiti taas halusi pois Vermontista, jossa hän ei viihtynyt miehensä sukulaisten tutkivien silmien alla. Perhe muutti Montanaan Gothamin pikkukaupunkiin viljelemään maata.
Ellen on opintojensa alussa. Hänen opiskelumahdollisuutensa on kiinni siitä, tuleeko sadosta hyvä. Hän aloittaa opintonsa naapuriosalvaltion yliopistossa, tutustuu Gil-nimiseen nuoreen mieheen ja rakastuu. Gilin ensivierailu Ellenin kotiin jäädyttää suhteen. Ellen kokee, että hänen vanhempiensan välillä on paljon kaunaa ja riitaa ja tämä on osasyy välirikkoon.
Ellenin jatko-opinnot keskeytyvät kun seuraava viljasato ei olekaan hyvä. Hän lähtee opettajaksi pieneen Prairie Butten kouluun, jossa hän tutustuu Warren-nimiseen mieheen ja tämän poikaan Leslieen. Warren on leski, jonka välit poikaansa ovat kehnonlaiset. Kouluvuosi sisältää niin ilot kuin surunsa. Traagisinta on, kun Ellenin oppilas, kehityksessä jälkeenjäänyt nuori poika katoaa lumimyrskyssä ja kuolee. Kun sitten Warren tavataan Ellenin luota aamulla kokoontuu koulun johtokunta ja Ellen saa potkut.
Enemmän kuin farmarielämän kuvausta Syysvehnää on ennen kaikkea kasvutarina.
Walkerin kerronta on miellyttävää, vähäeleisesti syväluotaavaa, ajatuksia herättävä. Mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Pidän paljon tästä kirjasta. Tarinan loppu jää avoimsesti. Syysvehnää on vain yksi ajanjakso Ellenin elämässä, ei koko elämä.
Teoksessa on muutamia yksityiskohtia, jotka kimpoavat muun tarinan lomasta. Mielenkiintoista on bongata suomalaisia nimiä. "Oli Jonkot ja Bardichit, molemmat jugoslavialaisia ja seudun parhaita vehnänviljelijöitä. Lähinnä meitä asuivat Halvorsenit; he olivat norjalaisia ja Hakkulat suomalaisia." Hra Nurmi mainitaan myös myöhemmin. Olisikin mielenkiintoinen kirjallisuudentutkimuskohde tutkia ja pohtia, miten Suomi kuvataan ulkomaisissa kirjoissa, kuinka usein ja missä yhteyksissä. Tässä suomalaisuus ilmentää hyvin sitä, että Amerikkaan on aikoinaan matkustanut paljon suomalaisia siirtolaisiksi.
Myös monia kirjallisuusviitteitä teoksessa on: Emersonin Itseluottamus, Plutarkhosin kuuluisien miesten elämänkertoja, kahden kaupungin tarina (Dickensiäkö?), Msta kauneus (kenen ja millainen teos mahtaa olla kyseessä?). Kaikkein vaikuttavin ja teoksen kannalta merkityksellisin viite on satu Ritari Siniparrasta. Ellen lukee tätä satua koulussa oppilailleen. Täytyy sanoa, että en voi ymmärtää tätä ja silti viite tässä kirjassa herättää jollakin tasolla uteliaisuuteni. Mielestäni Siniparta-tarina ei ole mikään lastensatu. No, niin tai näin, niin tällä tarinalla on konteksti Walkerin teoksessa samoin kuin lainaukset Antoine De Saint-Exupéryltä teoksesta Lento Arrasiin.
Syysvehnää jakautuu kolmeen osaan, ensimmäinen kertoo Ellenin yliopistovuodesta ja ensirakkaudesta, toinen osio hänen opettajavuodestaan ja kolmas osa siitä, kuinka hän oppii tuntemaan vanhempansa ja elämän uudella tavalla. De Saint-Exypéryn lainat sijoittuvat kunkin osion alkuun. Teos on ilmestynyt 1944 ja sijoittunee tarinaltaan vuoden 1941 molemmi puolin. II maailmansota on todellisuutta, se koskettaa ihmisiä ja heidän elämäänsä ja silti se on vain irrallinen sivujuonne. Keskiössä on Ellen ja hänen kasvunsa ihmisenä.
Walkerin tekstissä huokuu rakkaus maahan. Yhdyn täysin Ellenin näkemykseen: "Kesantopalstoja vasten lainehtiva syvänkeltainen vilja oli kauneudessaan vertaansa vailla oleva näky." Rakastan syksyisten tuleentuneiden viljapeltojen lainehtivaa värikylläisyyttä ja kauneutta. Se on jotain, mikä koskettaa syvästi.
Pieni venäjänkielen oppitunti:
Jolotska moja = pieni mänty
Solnetsko mojo = aurinkoiseni
Ruokakulttuuria:
Bors-keitto on tuttu, mutta mikäs on Smörgåsbord ? Jokin voileipäjuttuko?
Muutama kuvauksellinen lainaus:
"Tunsin oloni niin lämpimäksi ja vaatetetuksi pelkässä ihossani."
Tekee hyvää nähdä näin runsaasti taivasta.
-----
Tätä kirjaa voin suositella lämpimästi.
-----
Tällä matkaan Halki Amerikan: Montana
Mukana myös Maalaismaisemia -haasteessa.
Kommentit