Patricia Wentworth

Myrkkyä kynässä

Otava 1972

Englanninkielinen alkuteos: Poison in the pen, 1957

Wentworthin tuttua tyyliä. Jollain tavalla näistä Miss Silverin -tutkimuksista tulee mieleen Agatha Christien neiti Marple -kirjat. Molemmat, niin mIss Silver kuin neti Marplekin ovat vanhapiikatätejä, harrastavat kutomista ja aivotyöskentelyä. Molempien tarinat siljoittuvat englantilaisiin pikkukyliin ja pienillä eleillä, käytöstavoilla on rikosten selvittelyssä suuri merkitys.

Myrkkyä kynässä -kirjan olen lukenut aiemminkin, vaan ei se yhtään haitannut  vaikka syyllisestä olikin  jonkin asteinen mielikuva. Kerronta oli sujuvaa ja tarina mielenkiintoinen. Tosin lopussa, ratkaisun lähetessä viitteet syyllisestä työnnettiin eteen kuin puurolautanen lapsen eteen. Dekkareita lukiessa on lukijalla halu ottaa mittaa itsestään ja syyllisestä, siksi viitteet ja johtolangat eivät saa tulla kuin tarjottimella, se vie kiinnostavuuden. Toisaalta liian monimutkaiset juonenkäänteet laittavat lukijan selaamaan ja plaraamaan, mikä vie sekin nautinnon lukemisesta.

Kaiken kaikkiaan Wentworthin Miss Silver -tutkimukset ovat taattua dekkariainesta ja mukavaa ajankulua.