twain-normal.jpg

Mark Twain

Prinssi ja kerjäläispoika

WSOY, 1975

Alkuteos: The prince and the pauper

Suomentanut Helka Varho

255 s.


Muistelisin että olen joskus tämän tarinan lukenut ja nähnyt TV-sarjanakin, en mene kuitenkaan asiaa vannomaan, sillä tarinan luonne oli minulle täydellinen yllätys. Muistaen kokemukseni  Tom Sawyerin ja Huckleberrry Finnin kanssa tartuin teokseen myös hieman mietteliäänä, tarkoituksena lisätä yksi tikas portaisiin 1800-luvun kirjahaasteessa.

No, jos olisin tiennyt kaiken, mitä tuleman pitää, en ehkä olisi tähän kirjaan tarttunut. Meno oli sen verran railakasta, eikä se railakkuus sinänsä, mutta kuvaukset 1500-luvun elämänmenosta olivat melkoisen puistattavia ottaen huomioon että kyse oli kuitenkin lasten- ja nuortenkirjasta. Ihan pienten ja herkkien käsiin en tätä kirjaa kyllä antaisi.

Päähenkilöt:

Tom County, köyhä poika, jota hulttioisä kurittaa kovin käsin

Walesin prinssi Edward (sittemmin EDward VI)

Miljöö:

1500-luvun englanti, Lontoo.

Tom eli Hylkylän kaupunginosassa, Edward luonnollisesti kuninkaallisessa palatsissa

Juoni:

Tom vaeltaa pitkin kaupunkia ja joutuu kuinkaanlinnan porteille,Prinssi Edward näkee hänet ja pyytää vartijaa tuomaan luokseen. He huomaavat toistensa samannäköisyyden ja vaihtavat vaatteita. Sitten Prinssi Edward näkee jotain tapahtuvan ja juokseekin pois huoneesta ottaen samalla Suuren valtiosinetin.

Sekaannus on valmis.

Köyhä Tom County joutuu elämään prinssin elämää ja Prinssi Edward köyhän Tomin elämää, sillä kukaan ei usko heidän puheitaan, vaan luulevat että kumpikin on mennyt päästään sekaisin (Linnanväki pitää Tomia prinssinä ja Tomin perhe prinssiä poikanaan).

Kerronta:

Ensi alkuun ajattelin, että kirja voisi olla kenen tahansa kirjoittama, eihän tämä kuulosta yhtään twainmaiselta, kunnes mukaan tuli ironia. Ilman sitä kirjaa olisi mahdoton lukea, sen verran hurjasti Twain tarinaa kuljettaa. Ihme, että kukaan pysyy tolpillaan niin hurjassa menossa.

Historialliset faktat minua mietityttää. Elämä oli varmaankin aika lailla köyhää ja puutteellista 1500-luvun Englannissa. Mestauksia ja kuolemantuomoita jaeltiin milloin mistäkin syystä, uskonvainoja koettiin, oli järkeviä ja järjettömiä. Edward VI taas, minä olin aina luullut, että Henrik VIII poika, poika, jonka Jane Seymour synnytti ja jonka lapsivuoteeseen hän kuoli, olisi kuollut ihan pienenä. Näin ollen minulle oli aivan uusi historiallinen tieto,että Henrik VIII:n jälkeen, ennen Maria Veristä ja Elisabeth I hallitsi lyhyen aikaa nuori lapsikuningas Edward VI.

Twainin kertomus Prinssistä ja kerjäläispojasta on kuitenkin uskoakseni täyttä fiktiota vaikka se on sijoitettu todelliseen miljööseen ja aikakauteen ja vaikka Twainin Prinssi Edwardin esikuvana onkin oikea, todella elänyt Prinssi Edward.

Tarinan kosketuspinta omaan elämään:

Twainin kerronnassa oli yksi apaus, joka toi tarinan omaan aikakauteeni ja elämääni: Langan pudottaminen neulansilmään. Käyn ja johdan erästä käsityöpiiriä ja siellä tuli kerran puheeksi tapa, joila langan voi saada neulansilmään:  pitää lankaa paikallaan ja vie neulansilmän langan läpi sen sijaan, että pitäisi neulaa paikallaan ja työntäisi lankaa silmästä läpi. Oli yllättävää lukea tämä tieto Twainin kirjasta.

"- Mutta millä --- konstilla saan langan neulan silmään

Ja tuska siinä oli. Hän menetteli kuten miehet aina - piti neulaa paikallaan ja yritti työntää langan sen silmästä, kun taas naiset tekevät päinvastoin."

MItä! Ihmettelen minä. Vaikka nainen olenkin, minä pujotan aina langan neulansilmään pitämällä neulaa paikallaan ja ujuttamalla langanpään silmän läpi. Että sellaista.

Ironiasta vielä sen verran, että en ole Veikko Huovista lukenut (paitsi Havukka-ahon ajattelijaa kouuaikoina), mutta jostain olen kuullut hänen kirjastaan, joka jollain tasolla luonnehtii Aurinkokuninkaan aikaa. Tämä satiiri tulee eittämättä mieleeni, kun Twain kuvailee kuninkaallisia  pukeutumisrituaaleja (kerjäläinen Tom County joutuu tämän puuduttavan ja uuvuttavan seremonian käymään läpi).

"Pukeutumisen tärkeä toimitus alkoi ja hovimies toisensa jälkeen povlistui, osoitti kunnioitustaan ja esitti surunvalittelunsa pikku kuninkaalle hänen raskaan menetyksensä johdosta. Ensin ylitallimestari otti paidan ja antoi sen ensimmäiselle hirvikoiran hoitajalle, joka ojensi sen toiselle kamariherralle, tää edelleen Windsorin metsän ylivartijalle, joka antoi sen kolmannelle kamariherralle. Tämä ojensi sen Lancasterin kreivikunnan kuninkaalliselle kanslerille, tämä puvustonhoitajalle, tämä edelleen kolmannelle airuelle, joka antoi sen Towerin konnetaabelille, tämä puolestan ylimmälle taloudenhoitajalle ja tämä ensimmäiselle ruokaliinanhoitajalle, joka ojensi sen Englannin lordiyliamiraalille, joka edelleen antoi sen Canterburyn arkkipiispalle ja tämä edelleen ensimmäiselle kamariherralle, joka otti sen, mitä paidasta vielä oli jäljellä ja pani sen Tomin ylle,. Ihmettelevästä poika rukasta tämä toimitus muistutti vesisangon kulkemista kädestä käteen tulipalossa. Joka vaatekappaleen oli vuorostaan tehtävä sama juhlalllinen kierros. Tämä toimitus väsytti kovin Tomia ja hän suorastaan pursui kiitollisuutta nähdessään lopultakin pitkien silkkihousujensa aloittavan matkan kädestä käteen, mikä merkitsi sitä, että toimitus läheni loppuaan. Mutta hän iloitsi liian aikaisin Ensimmäinen kamariherra otti housut ja alkoi juuri vetää ne Tomin ylle, kun hän yht'äkkiä punastui ja työnsi kiireesti housut takaisin Canterburyn arkkipiispalle hämmästyneen näköisenä ja kuiskaten, "Katsokaa, hyvä herra", osoittaen housua. Arkkipiispa kalpeni, punastui sitten ja ojensi housut lordiyliamiraalille kuiskaten: "Katsokaa, hyvä herra!" Amiraali antoi housut ruokaliinanhoitajalle ja kykeni tuskin huudahtamaan: "Katsokaa, hyvä herra!" Housut vaelsivat takaisin kädestä käteen ylimälle taloudenhoitajalle, Towerin konnetaabelille, kolmannelle airuelle, puvustonhoitajalle, Lancasterin kreivikunnan kuninkaalliselle kanslerille, kolmannelle kamariherralle, Windsorin metsäin ylivartijalle, toiselle kamariherralle, ensimmäiselle hirvikoirain hoitajalle - ja aina toistui hämmästynyt ja säikähtynyt huudahdus: "Katsokaa, katsokaa!" - kunnes ne lopulta tulivat ylitallimestarin käteen, joka tuijotti hetken kasvot kalpeina housuihin, jotka olivat aiheuttaneet koko tämän tyrmistyksen, ja kuiskasi sitten käheästi: "Tuhat tulimmaista, selkäsoljen kärki on katkennut" - Towerin kuninkaan housujen hoitaja! minkä jälkeen hän nojasi ensimmäisen hirvikoirain hoitajan olkaan tukea saadakseen, kunnes tuotiin uudet, virheettömät housut."

Täytyy sanoa, että niin mainio kaikessa satiiriudessaan tämä kohtaus onkin, ampuu Twain pikkaisen yli, jotta tämä olisi lähelläkään uskottavuutta, sillä en usko ollenkaan, että tallimestareilla tai hirvikoirien hoitajalla, amiraaleista puhumattakaan (hehän toimivat merenkulun parissa) olisi mitään tekemistä kuninkaallisessa puvustuksen hoitamisessa. Kaiken kaikkiaan tämä siis on hyvin twainmainen, vaikka paikka paikoin kerronta voisi olla kuin mistä tahansa seikkailukirjasta. Uskon kutenkin, että Twain, vaikka kertomus onkin paikka paikoin melko synkeää luettavaa, on tahtonut tuoda tällä teoksella ihmisten mieliin jotain tärkeää, mihin viittaa myös hänen Shakespeare-lainauksensa Venetsian kauppiaasta kirjan alkusivulla:

"Pakottaa ei voi laupeutta lainkaan;

--- ---

Se voimakkaiss' on voimakkain, se kauniinp'

Omaisuus hallitsijalla on kuin kruunu."

___ ___ ___

Tällä mukana 1800-luvun kirjat -haasteessa, jossa tällä hetkellä saavutettuna Varakreivittären arvo (8 teosta).