IMAGE0036.jpg

H.C.Andersen

Villijoutsenet

Otava, 1990

Tanskan kielestä suomentaneet Martti ja Srikka Rapola

Kuvitus Kaarina Kaila

 

Kaukana täältä, siellä minne pääskyset lentävät meidän talvemme ajaksi, siellä asui kuningas, jolla oli yksitoista poikaa ja yksi tytär ....

Näin alkaa H.C.Andersenin haikean kaunis satu Elisasta, kuninkaan kauniista tyttärestä, joka oli paitsi kaunis, myös hyväsydäminen. Vaan kuningas jää leskeksi ja nai ilkeän ihmisen, joka muuttaa pojat joutseniksi ja kun huomaa, etttä hän ei pysty noituuksillaan Elisan kauneuteen ja viattomaan hyvyyteen vaikuttamaan, hieroo hän tähän pähkinäöljyä, tappuroi tukan ja pilaa näin tämän kauneuden. Kuningas kauhistuu nähdessään takkutukkaisen tyttären ja karkoittaa tämän pois tunnistamatta tytärtään. Niin vaeltaa Elisa yksinään, kunnes tapaa jälleen veljensä ja löytää keinon vapauttaa nämä taiasta. Elisa alkaa kutoa paitoja nokkosista.

Satu Elisasta on koskettava. Siinä on paitsi herkkää kauneutta ja hellyyttää, myös synkkiä sävyjä, aina tummanmustaa goottisuutta myöten. En ole hirveän ihastunut noitiin enkä syöjättäriin, joita kumpiakin tästä tarinasta löytyy. Satu Villijoutsenet on yksi niitä satuja, jotka on jääneet mieleen vahvimpina Andersenin saduista. Tämä satu saa minut aina hieman värisemään, sillä toivoisin, että se yhdestoistakin paita olisi valmistunut kokonaan. Tässä on kuitenkin tämän sadun olemus. Tämä ei ole kiiltokuvamaisen kaunis satu. Tässä on nähtävissä myös elämän rujo puoli, se totuus, että tässä maailmassa ei ole valoa ilman varjoa.

Kiinnostukseni tähän kirjaan heräsi Kaarina Kailan upean herkästä kuvituksesta, joka on ehkä hieman liiankin herkkä toisin paikoin. En voi kuitenkaan olla ihailematta hänen taitavaa pensselinkäyttöään.