Savolainen Katri
Palmikkopäinen tyttö
Tammi, 1946
179 s.

 
Kirjan viehättävä kansikuva herätti kiinnostukseni tähän teokseen kirpparia kiertäessäni eikä takakannen esittely mielenkiintoa latistanut, päinvastoin. Palmikkopäinen  tyttö on kertomus 1800-luvun loppupuolelta. Tarina etenee Pietarin Pyhän Katariinan tyttökoulusta maalaiskartanomaisemien kautta hämeenlinnalaiseen kangaskauppaan ja kodin tutusta turvallisesta ympäristöstä avioliiton kynnykselle.

Tarinan juoni etenee hiljaisia polkuja polveillen, ei siis ihan kronologisesti vaan välillä takautumien kautta.

"Päiväkirja. Ei nyt ollut aikaa jäädä sitä lukemaan, hiukan vain teki mieli vilkaista siihen. Kylläpä hän oli ollut lapsellinen! Mutta nauraa hän ei vieläkään voinut sen jutuille, ne olivat miltei kaikki niin haikeita. 1874 - siihen oli alkuun piirretty. Suurella ensiluokkalaisen käsialalla. Suomea. Mahtoi olla virheellistä, kun kukaan ei ollut opettanut suomeksi tavaamaan. Eikä hän nyt osaisi niinkään hyvin kirjoittaa, tuskin saisi puhuenkaan lausetta kokoon, kun ei kuuteen vuoteen ollut keneltäkään suomea kuullut."

Teoksen maailma on pietarilaisesta tyttökoulusta huolimatta hyvin suomalainen. Eletään aikaa, jolloin aatelisto oli vielä voimissaan, eroa "tavalliseen kansaan" pidettiin selviönä. Eletään myös suomalaisuuden nousukautta ja oman osansa saa naisten oikeudet ja koulutus.

Kirjan päähenkilö, Anna-Maria puhuu tosin ruotsia ja on suuren aatelissuvun mustan lampaan haaraa, mutta tutustuessaan kotiopettajattarena naapurin fennomaaneihin herää hänessä halua oppia suomea.

Kirjassa ei paljonkaan keskustella, tarina etenee kertoen kaikkitietävän kertojan toimesta joutuisasti mutta turhia kiirehtimättä. Tapahtumat seuraavat toistaan haikeina, muistorikkaina, surullisina. Saapa eräs rouvasihminen niskarvat pörhistymään lukijaltakin. Maailma voi joskus olla julma. oltiin sitä sitten aatelisia tai suvusta poikenneita.

Kirjassa oli pieni johdanto ennen varsinaista tarinan aloitusta. Siinä viitattiin vanhaan valokuvaan ja äidin tarinointiin. Jäinkin miettimään, onkohan kyseessä todellisuuspohjainen tarina, vai ei?  Jonkinlainen sukutarinakin tämä on nuoren Anna-Marian kehityskertomuksen ohella.

Ei yhtään hassumpi lukukokemus.

-----
Tällä voisin ottaa osaa Sinisen linnan kirjastossa olevaan Tuntemattomat tyttökirjat -haasteeseen.