luumujenpoukama2-normal.jpg

Laura Ingals Wilder

On the banks of Plum Creek

Harper Trophy, 2004

Illustrated by Garth Williams

339 s + 1


On the banks of Plum Creek on ilmestynyt suomeksi nimellä Luumujen poukama. Se on kolmas osa Lauran lapsuudesta ja nuoruudesta kerrottua tarinaa (kirjasarjassa kuitenkin neljäs). Lauran perhe on joutunut lähtemään Kansasista, intiaaniterritoriosta. he ovat matkanneet halki preerian katetuissa vaunuissaan etsien uutta kotia ja löytävät sen Minnesotasta, He ostavat pienen maa-alueen hra Hansonilta ja asustavat ensimmäisen vuoden pienessä maansisään kaivetussa "turvemajassa". Tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Seutu on viljavaa ja puron varrella kasvaa luumuja. Naapureina heillä on norjalaisia siirtolaisia.

Laura on innoissaan tutkiessaan puron vartta ja joutuu vaaroihin. Ensimmäisen omatoimiretkeilyn estää polun varrella oleva mäyrä. Luvattomasta retkestä lammelle seuraa päivän aresti. Laura joutuu olemaan koko päivän äidin silmien alla. Hän ei näe, kuinka kukat aukaisevat teriönsä aamuisin, ei kuule lintujen sirkutusta preerialla, koko päivä kuluu vain askareita suorittaen ja tilkkuja ommellen.

Todelliseen vaaraan Laura joutuu, kun puro tulvii. Eräänä päivänä hän menee omille teilleen sanomatta halaistua sanaa siitä, minne on menossa. Puro vetää ja houkuttaa häntä mukaansa. Hän menee puron yli menevälle lankulle ja istahtaa sille pistäen jalkansa veteen. Se  ei vain riitä. Hän haluaa olla kokonaan vedessä ja niinpä hän heilauttaa vartalonsa veteen, vaan kuinkas käy. Virtaavan veden voima yllättää Lauran...

Laura ei anna periksi tukalassa tilanteessa ja pinnistelee ylös, mikä on melkoinen suoritus 6-7-vuotiaalta tytöltä. Hän palaa kotiin kuin uitettu rotta ja kun äiti kysyy, putosiko hän puroon hän vastaa että ei. "Menin sinne itse". Äiti ei voi rangaista tyttöä, vaikka hän on ollut tuhma ja tietää sen itsekin, olihan tämä ollut hengenvaarassa. Vaikka Laura onkin oppinut seikkailustaan jotain tärkeää, hän ajattelee jotain, mikä kuvastaa hyvin hänen luonnettaan ja uudisraivaajahenkeä. "Puro ei saanut minua huutamaan eikä itkemään".


luumujenpoukama1-normal.jpg

On the banks of Plum Creek kertoo kolmen vuoden ajanjaksosta Lauran elämässä. Isä Ingals katsoo tulevaisuuteen luottaen, tulevaisuus on kuitenkin yllättävä. Ensimmäisen vuoden jälkeen he ovat hankkineet lehmän, vilja kasvaa hyvin ja on valmis leikattavaksi. Vehnä lainehtii kultaisena pelloilla, vaan sitten tulevat heinäsirkat ja syövät kaiken sadon, vihreän ruohon, puiden lehdet. On rakennettu talo sahatuista laudoista uskoen, että vehnän myynti kattaa kaiken - mitä nyt?

Isä Ingals joutuu lähtemään kauas Itään ja Laura sisaruksineen jää äidin kanssa preerialle. Eikä seuraavanakaan vuonna ole odotettavissa satoa, sillä syötyään kaiken heinäsirkat ovat munineet koko maan täyteen munia, joista nousisi uusi tuhoisa heinäsirkkasukupolvi.

On the banks  of Plum Creek on mielenkiintoinen kirja. Paitsi peräänantamattomuudesta vaikeuksien keskellä se kertoo pienistä arjen ilonaiheista, yhteenkuuluvuudesta. Teksti on helppolukuista, lauserakenteet yksinkertaisia, mutta eläviä. Heinäsirkkaepisodi on verrattavissa tunnelmaltaan edellisen osan Pow Woh:hon. Jännitystä rititää läpi kirjan muillakin tavoin, sillä  Laura ja Mary aloittavat koulunkäynnin ja pientä taloa luumujen poukamassa koittelee monen päivän lumimyrsky, jonka vertaista perhe ei ole kokenut ikinä elämässään, lumimyrsky, joka lennättää maidot kiulusta ja eksyttää isä ingalsin kaupunkimatkallaan.

Pidin paljon tästä kirjasta. Ihana, lämminhenkinen teos. Tämä englanninkielinen painos oli väritetty painos. Alunperinhän Garth Williamsin kuvat ovat mustavalkoisia ja pidän näistä "hiilipiirroksista" enemmän, vaikka onhan väreissäkin oma viehätyksensä.

.....

Luumujen poukamaan on löytänyt myös Hurja Hassu Lukija, joka on viehättynyt talonrakennuspuuhista ja Booksy pitää Ingals-Wilderin kirjasarjaa lyömättömänä kuvauksena siitä, miten vähään ja yskinkertaiseenkin voi tyytyä ja olla onnellinen. 

----

Tällä kirjalla krijallisessa Amerikan valloittamisessa: Minnesota.