IMAGE0083-normal.jpg

Aili Konttinen

Inkeri palasi Ruotsista

WSOY, 1964

Kolmas painos

185 s.

Kansikuva: Maija Karma


Tarina alkaa klassisilla sanoilla: Synkkänä ja ikävänä lokakuun päivänä... Tätä aloitusta kai pidettäisiin nykyään kartettavana ja kliseisenä. Mistään kliseestä ei kuitenkaan ole kysymys Inkerin tarinassa.

Inkeri on yksi niistä monista sotalapsista, tosin kuvitteellinen, joka lapsena erotettiin perheestä, vietiin Ruotsiin turvaan ja sodan jälkeen palautettiin takaisin Suomeen. Kuinka monta itkua ja hammasten kiristystä on käytykään noina vuosina, voi vain kuvitella.

Inkeri Matinoja, ruotsalaisittan Inger on 6-vuotias tyttönen, asunut rikkaiden mamman ja papan kasvattina, hienona ja hentona kartanonneitinä jo neljä vuotta, kun hänet revitään irti siitä maaperästä, johon hänen juurensa ovat kasvaneet. Revitään irti ja istutetaan uuteen hyvin erilaiseen maaperään ja silti tuttuun.

Omat varhaisimmat lapsuudenmuistoni on ehkä 3-vuotiaan yksittäisiä muistikuvia, mutta vasta kouluikäisestä alan muistaa tapahtumia paremmin. Inkeri on ollut noin 2-vuotias, kun hänet on "viety turvaan"  Mitä kaksivuotiaan mielessä liikkuu, kuinka paljon muistijälkiä hänen aivoihinsa on jäänyt, mitä niistä voi pieni mieli muistaa. Inger näkee joskus painajaista, jossa hän huutaa "äitiä". Tuo muistikuva on varmasti yksi seikka, mikä auttaa Ingeriä sopeutumaan Inkeriksi, tulemaan jälleen suomalaiseksi äidin tytöksi. Silti neljä vuotta ruotsalaisena ingerinä ei nekään unohdu. Mamma ja Pappa ovat  edelleen mamma ja pappa.

Konttinen kuvaa hyvin pienen lapsen tilannetta kahden tulen välissä. Näkökulma on pienen lapsen, mutta myös äidin tunteet, niin biologisen kuin kasvatttiäidin tunteet ja ajatukset  tulevat hyvin esille.

Inkeri palasi Ruotista on vahvasti isänmaallinen kirja. Suomalaisuus, sellaisena kuin se sodan aikana ja sodan jälkeen koettiin tulee puhtaana ja työteliäänä esiin. Suomalaisuus on jotain, mistä tahdotaan pitää kiinni, mitä arvostetaan - Ruotsissakin.  Inkeri palasi Ruotsista on myös vahvasti vastakohtien kirja. On rikas ja hieno kartano  Ruotsissa, jossa ei leivästä ole puute, on köyhä asutustila jossain Suomen maaseudulla, on lapseton pariskunta ja suurperhe (Inkerillä on neljä sisarusta).

Tämä rikas -köyhä vastakkainasettelu tuo mieleeni ruotsalaisen tyttökirjasarjan Gullasta, joka köyhistä oloista pääsi rikkaisiin oloihin. Inkeri palasi Ruotsista on kuin negatio Gullan tarinasta, rikkaasta hienosta kartanonneidistä tuleekin köyhä maalaistyttö, köyhä, mutta uuttera. Inkeri palasi Ruotsista teos ylistää työnteon merkitystä. Työ pitää perheen koossa, työ pitää nälän loitolla, työ antaa merkityksen elämälle.

Mikä yhdistää Gullan ja Inkerin on työ. Gulla, vaikka onkin lopulta hieno neiti, ei voi unohtaa torpparioloja, hänellä on hyvä sydän ja hän tahtoo auttaa, tehdä jotain toisten hyväksi. Inkeri taas ei voi unohtaa mammaa ja pappaa, mutta työn kautta hän oppii, että on muutakin hauskaa kuin "laiskan päivät".

Kerronnallisesti Inkeri palasi Ruotsista on sujuvaa, Aluksi tosin minusta tuntui, että kerronta on enempi kuin aikuiselle lukijalle, vähitellen tyyli kuitenkin sai enemmän lapsenomaisia piirteitä. Lapsenomaisuus ei tarkoita lapsellista, pikkulasten kieltä, vaan sitä, että kerronnan sävy muuttui lapsentajuiseksi, lapsen näkökulmaa valottavaksi, eläväisemmäksi. Pidänkin Inkeri palasi ruotsista en vain lapsille suunnattuna teoksena, vaan myös kirjana aikuisille. Lopulta kyse on lapsen parhaasta.

Inkeri palasi Ruotsista on myös valintojen kirja. Valintoja on tehneet aikanaan Inkerin perhe antaessaan lapsensa pois, valintoja on tehneet mamma ja pappa ottaessaan pienen sotalapsen ja ottaessaan juuri Inkerin, valintoja he ovat tehneet kasvatuksessaan. Valintoja joutuvat tekemään Matinojan lapset tutustuessaan Inkeriin, valintoja joutuu tekemään isä ja äiti yrittäessään elää uudessa paikassa menetetty Karjalan koti muistoissa, valintoja joutuu tekemään mamma ja pappa, valinnan eteen joutuu Inkerikin - ollako Matinojan Inkeri vai Nygårdin Inger?

Inkeri palasi Ruotsista on mielenkiintoinen kirja kaikessa elävyydessään. Sen maailmankuva on puhdas ja maahenkinen. Maa on arvo sinänsä, maa antaa elannon ja maasta kasvaa tieto ja taito. Inkerin sanoma ei kuitenkaan ole vanhentunut. Kyse on lapsesta, lapsen oikeudesta hyvään elämään.

Hieman minua kirjassa häiritsi rikas Ruotsi -asetelma. Oliko se liian rikkaaksi, hyvinvoivaksi kuvattu? Inkerin sotalapsivaihe oli parhaimmasta päästä. Todellisuus oli toinen, sillä monen sotalapsen elämä "turvassa" ei ollut ingernygårdmainen. Silti Inkeri palasi Ruotsista ei ole huono kirja, ei ollenkaan, päinvastoin. Se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä kirja, se on sivistyksellisesti tärkeä kirja, se on suomalaisuuden kuvauksena tärkeä kirja. Se on elämänkatsomuksellisesti hyvä ja tärkeä kirja. Inkeri palasi ruotsista ei ole osoitteleva kirja sinänsä, Inkeri palasi Ruotsista on elävää elämää.

Ajatuksia herättvä lainaus:

- Ei kukaan kuole nälkään ruoan ääressä.

---

Inkeri palasi Ruotsista teoksesta ja erityisesti sen englanninnoksesta on kirjoittanut  Sara, lukijalle Kirjan pauloissa lukukokemus oli herkkä ja avartava, Ikkunan takana on myös luettu Inkerin tarinaa ahkerasti.

--- ---

Tällä mukana Le Masque Rougen bingohaasteessa ruutu: palkittu kirja. Inkeri palasi Ruotsista teoksen kirjoittaja Aili Konttinen sai teoksestaan Topelius-palkinnon.