IMAGE0053-normal.jpg


Helli Kaikkonen

Leikkisiskot

Kirjapaja, 1950

104 s.


"Järvi kimalteli, koivut tuoksuivat, oli niin ihmeen kaunista. Veneen lähestyessä rantaa Markku huudahti äkkiä: - Äiti, täti, katsokaa, tuolla on ihka uusi hevonen! Rantalepikosta kahlasi veteen valkea hevonen. Äiti naurahti: - Mistä tiedät, että se on aivan uusi? - Eihän se voi olla vanha, kun se on aivan valkoinen, Markku vakuutti hieman loukkaantuneena, kun äiti oli kysynyt noin itsestään selvää asiaa."

Helli Kaikkosen Leikkisiskot on pieni tarina Helkamaan isättömästä perheestä. Eletään sota-aikaa. Pääkaupungin pommisuojakodista Helkamaan lapset Mirja ja Markku ovat päässeet maalle, äidin ystävän ja opettajatäidin Aunen luokse. Heille avautuu aivan uudenlainen elämä. Pimeyden, ahtauden ja raunioiden sijaan he saavat nyt paljon valoa, lämpöä ja ystäviä. Naapurissa, pappilan perheessä äidittömistä Juhasta ja Kerttulista tulee Mirjan ja Markun hyviä ystäviä eikä osattomiksi onnesta jää Puutarha-Pentikään perhe, jonka mökki palaa lutikoineen kaikkineen.

Helli Kaikkosen kerronta on lapsista lapsille, lapsen maailmaan eläytyvää, jossa arkinen kuvaus vaihtelee sadunomaisen kerronnan välilä. Leikkisiskoja lukiessa tulee mieleen ainakin L.M.Montgomeryn Anna-kirjat, sillä tyttöjen Mirjan ja Kerttulin ystävyyden syvetessä he nimittävät leikkipaikkansa aivan kuin konsanaan Vihervaaran Anna ja ystävänsä. Koivukoti, Satukivi, Haaveranta ja Haaverannaksi arpa tyttöjen lempipaikan nimesi enkä voi olla näkemättä Annaa ystäviensä Dianan, Janen, Rybyn kanssa miettimässä nimeä metsäisellä lähteellä.

Anna tulee mieleen myös Mirjan ja Kerttulin alkaessa tehdä karamelleja. Kaikki sujuu kuin rasvattu, kunnes tulee maistamisen aika, yök! Tyttöjen makunystyrät sanovat, että nyt ei kaikki ole sujunut niin kuin pitäisi ja asiaa tutkittaessa huomataan, että nuhainen Mirja on laittanut karamelleihin voin sijasta tädin samannäköistä jalkarasvaa. Niinpä! Kuinka kävikään Annan ja piikkisikakakun?

Leikkisiskot muistuttaa teemaltaan myös hyvin paljon Rauha Virtasen Tuletko sisarekseni -kirjaa, vai pitäisikö sanoa päinvastoin.  Molemmissa on kaksi perhettä, joista toisessa on leskiäiti ja toisessa leski-isä. Leikkisiskot on ilmestynyt 1950, Virtasen kirja kymmentä vuotta myöhemmin, mikä pistää miettimään, onko Virtanen lukenut Kaikkosta?

Yhtenevistä ideoista huolimatta Leikkisiskot on omanlaisensa pieni kertomus, jossa arki ja satu lyövät kättä toisilleen. Paitsi tyttöjen välistä ystävyyttä ja pikkupoikain ajatuksia tarinassa koetaan seikkilu, kun Helkkypaaden arvoitus ratkeaa ja Amerikan kiertolainen palaa kunniansa takaisin saaneena kotiseuduilleen.

Huumoriakin tarinasta löytyy, lapsenomaista sellaista.

"Me oltiin Jyväskylässä koko opettaja ja luokka. Me katseltiin kaikkea. Ja opettaja vei meidät Synkeyksen patsalle katsomaan"

Tässäpä muuten kolmas tekijä, joka vie ajatukset Annaan. Anna opettajana -teoksessa on kokonainen luku lasten ainekirjoituksia. Leikkisiskoissa ei ihan kokonaista lukua, mutta hyvin monta kuitenkin. Sanomattakin kai on selvää, että Montgomeryn ja Vihervaaran Annan vaikutus tytöjen ja kirjailijoiden elämään on ollut merkittävä, välillisesti tai välittömästi.

Leikkisiskot on ihan mukava pieni tarina. Kerronnan yhtenäisyys hieman kärsii loppua kohden ja minua hieman häritsee kerrontaan tuleva "selittelyn maku", sen sijaan, että kerrottaisiin ja kuljetettaisiin tarinaa juonellisesti eteenpäin, mistä johtuu se, että jotkut luvut ovat vähän irrallisia olematta silti erillisiä kuten sadut satukirjoissa.

Hankin kirjan kauniin kansikuvan perusteella. Martta Wendelinin tapa kuvata suomalaista arkea on viehättävä. Viehättävä on myös Helli Kaikkosen tapa kuvata lapsia ja lapsen sielunelämää.

Mitä on kuperkeikkaheinä?