Elmer Horn
Pako Intiaanisaareen
Otava, 1963
Flugt og farer
Tanskankielestä suomentanut Sorella Soveri
102 s.
Selviydyttyään viimein turvallisemmille vesille joutuvat Lilleknut ja Aslen silmätysten intiaanien kanssa.
" - Mitä ihmettä teemme hänelle? kysyi Asle. Voimmeko pyytää häntä tulemaan kanssamme leirille?
He katselivat vieraita, aivan ilmeettömiä kasvoja, laskematta silti aseita tuumankaan vertaa. - Emmekö voisi yrittää heiluttaa kättämme - tai hymyillä - osoittaaksemme, että emme tahdo hänelle mitään pahaa?
- Silloin meidän on ensin laskettava aseemme, arvelli Lilleknut. En usko, että tehoaa vakuuttavasti, vaikka hymyilisimme kuinka paljon, jos kaiken aikaa tähtäämme häntä pyssyillämme. He harkitsivat hetken aikaa. Intiaani seisoi pää takakenossa ja tuijotti heitä rävähtämättä."
Lilleknutin ja Aslen jänistenmetsästysreissu saa kohtalokkaan käänteen ja he joutuvat intiaaninen vangeiksi.
Pako Intiaanisaareen jatkaa Elmer Hornin lastenkirjasarjaa, jonka pääosassa on pieni Lilleknut Hagen tovereineen. Seikkailut seuraavat toistaan eikä pieneltä kihelmöinniltä sydänalassa vältytä, milloin sen aikaan jännittävät vaiheet, milloin pitkälettisen intiaanineidon katse.
Kirja jättää odottamaan jatkoa, sillä vaikka Lilleknut ja Asle selviävätkin intiaanien keskeltä vapauteen odottavat uudet jännät vaiheet Intiaanisaarella, josta siirtolaisjoukko ja erityisesti Hagenin perhe on löytänyt uuden kotipaikan. Lähellä uutta kotia tähyilee sulkapäähineistä intiaania muistuttava kallio jykevänä vierasta väkeä ja jossain Lilleknutin housuntaskussa polttaa vanha intiaanien haudasta ottama esine.
Niin vain täytyi ruveta googlaamaan nettiantikvarioita löytääkseen sarjan seuraavan osan ja löytyihän se. Malttamattomana odotan kirjaa tulevaksi ja saadakseni tietää, kuinka mahtanee Scandinavian perukoilta uuteen maahan lähteneelle porukalle käydäkään.
Kommentit