P1100036-normal.jpg

Vicotoria Hislop

Saari

Bszar, 2013

Alkuperäinen teos: The Island

Suomentanut Laura ja Olga Jänisniemi

474 s.

"Hän oli istunut siinä tuhat kertaa, mutta sää ja valo yhdessä loivat joka päivä erilaisen kuvan. Joskus Plakan takana kohoavat karut vuoret olivat sinisiä, joskus haaleankeltaisia, joskus harmaita. Tänään pilvet roikkuivat matalalalla, eikä vuoria näkynyt ollenkaan. Tuuli piiskasi vedenpintaa ja nostatti ilmaan ohuita pärskeitä, jotka pyörteilivät kuin vesihöyry. Meri näytti kiehuvalta kattilalta, mutta todellisuudessa vesi oli jääkylmää".

Päädyin saarelle yks kaks ylllättäen - odottamatta mitään erityistä ja olin lumoutunut sen tummanpuhuvuudesta, jylhyydestä, kaiken synkeyden takaa näkyvästä valosta ja kauneudesta. Kyse oli Teemalla esitetetystä kreikkalaisesta tv-sarjasta nimeltä Saari, jonka elämään sukelsin kesken kaiken ja olin heti niin kiinni, että hupsista vaan. Joitdenkin jaksojen jälkeen aloin pohtia, mahtoikohan tämä löytyä myös kirjana ja marssin paikalliseen kirjakauppaan ja löytyihän se. Päätin kuitenkin, että alan luukea kirjaa vasta, kun sarja on loppunut (ja lähestulkoon se  jo olikin loppunut, kun kirjan iltalukemiseksi otin).

Saari on todellisuuteen pohjautuva kertomus pienen kreetalaisen kylän Plakan elämästä 1930-luvun tietämiltä 1960-70 lukujen vaiheille. Päähenkilö Georgis Petrakis on kalastaja, joka kuljettaa tavaraa ja ihmisiä läheiselle Spinalongan saarelle. Eräänä päivänä hän joutuu viemään sinne myös opettajana toimineen vaimonsa Elenan. Elenalla on spitaali, lepra ja Spinalonga on spitaalisten asuttama yhteisö. Saari, jonne tähän kauhistuttavaan tautiin sairastuneet on eristetty.

Georgiksella ja Elenalla on kaksi tytärtä, Anna ja Maria, jotka ovat kuin yö ja päivä.

Siitä, mitä äidin sairastuminen (ja myöhemmin myös Marian) lepraan merkitsee, kyläyhteisön elämästä ja maailmanpolitiikan vaiheista, koko elämän yltäkylläisyydestä ja monimuotoisuudesta kertoo tämä vaikuttava teos.

TV-sarja oli kerronnallisesti ja kuvauksellisesti väkevä dramatisointi, jossa kirjan tapahtumia oli jonkin verran oiottu ja ihnisiä ja juonikuvioitu sovellettu. Kirjan ote oli erilainen. En tiedä, mutta tv-sarjan vaikutus oli niin voimakas taustalla, että kirja jäi eittämättä sen varjoon. Vaikea sanoa, millaiseksi lukukokemus olisi muodostunut, jos olisin lukenut ensin kirjan ja jäänyt tietämättömäksi tv-sarjasta, nyt minulle jäi kuitenkin luetusta hieman lattea olo. Silti, kaiken hitaasti eteenevän, viipyilevän kerronnan lomassa täytyy olla jotain, kun siitä on saatu aikaan niin paljonpuhuva kuvauksellinen filmatisointi. Tosin en ihan kaikista filmatisoinnin ratkaisuista tykästynyt ja joita ihmettelen näin kirjan luettuani.

Matkatessaan saarelle, lukija ei saa kirehtiä, hänen täytyy pysähstyä maisemaan, aistia sen tuulet ja tunteet. Mikä kirjassa heijastui ja nousi esille paremmin kuin tv-sarjassa, oli juopa Kreetan ja manner-Kreikan välillä  ja erityisesti suhteessa ateenalaisiin. Kreetalaiset olivat köyhiä, kun ateelaisia pidettiin rikkaina.

Tarinan rakenteesta sen verran, että kyse on kehyskertomuksesta. Tarina alkaa siitä, kun englantilainen Alexis Fielding alkaa miettiä äitinsä taustoja. Alexiksen äiti Sofia on syntyjään kreetalainen, mutta hän ei ole koskaan puhunut menneisyydestään. Alexis matkustaa Kreetalle tapaamaan äitinsä äidin ystävää Fotini Davarasia. Fotini alkaa kertoa ja menneisyyden salaisuudet, sisimmän haavat revitään auki, jotta tilaa paranemiselle löytyisi.

-----

Saari on luettu myös Järjellä ja tunteella ja huomattu sama kuin itse mietin, lopun liian vauhdikas siirtyminen tilanteesta toiseen. Kirjoihin kadonnut piti henkilöhahmojen  monimuotoisuudesta ja värikkyydestä. Morre puolestaan ei pitänyt kirjan väännetään rautalangasta -tyylisestä kerronnasta.

----

Tällä kirjalla mukana Kirjallisessa maailmanvalloituksessa: Kreikka