L..M.Montgomery

Annan unelmavuodet

Jatkoa kertomuksiin Annan nuoruusvuodet ja Anna Ystävämme

Suomentanut Toini Kalima

WSOY, 1921

Kotona maalla minulla on koko Anna-sarja, WSOY:n klassikkopainoksina, paitsi Anna opettajana ja Annan perhe, jotka on suomennettu vasta muutamia vuosia sitten ja ovat siis uudempia painoksia. Jos jotain kirjaa yleensä voi rakastettavaksi kutsua, niin Montgomeryn Anna-sarja on sellainen. Olen lukenut Annat niin useasti että en enää pysty pitämään lukua määrästä, mutta yhä uudelleen ja uudelleen ne jaksavat ihastuttaa, herättää tunteita niin ilossa kuin surussa. Annan maailma on eläväinen kaikessa mielikuvituksessaankin.

Nyt lukemani Annan unelmavuodet on vanhempi painos jonka tulin hankkineeksi nettiantikvariaatista, kun luin jostain, että vanhemmissa painoksissa on jotain enempi kuin uudistetuissa uudemmissa painoksissa. Missä määrin vanhempi painos eroaa uudemmasta on vaikea sanoa, paitsi no kielellisesti toki, sillä vanhat sanonnat ja puhekieli on toki toista ollut 100 vuotta sitten kuin muutama sukupolvi myöhemmin. Sellainen mielikuva minulla kyllä on, että uudistetussa painoksessa kieliasu olisi enempi kirjakielellä ja tässä vanhassa puhekielisempi. Sitä, onko tässä vanhassa painoksessa jotain mitä uudemmasta laitoksesta on jätetty pois, en pysty sanomaan, kun en ollut käsillä mitään, mihin verrata. Yhden huomion kyllä tein, mitä suuresti ihmettelin.

Tässä sarjan osassahan Anna on kirjoittanut tarinan, jonka Diana sitten salaa Annalta lähettää leivinpulveriyhtiön kilpailuun. Tarinan nimi on uudemmassa laitoksessa Averilin uhri, mutta tässä vanhassa laitoksessa se on Semiramiksen sovitusuhri. Mitä kummaa! Miten voi Semiramis yhtäkkiä muuttua Averiliksi ja mikä mahtaa olla tarinan nimi alkuperäisteoksessa. En kai koskaan oikein pääse jyvälle kääntäjien ajatuksenjuoksusta.

Annan unelmavuosissa huomioni kiinnittyi  kaikkiin niihin persoonallisiin taloihin, joita Anna-kirjoissa on Paitsi tietysti Vihervaaraa ja Kotikunnasta, Anna-sarjaan mahtuu iso joukko persoonallisia ja idyllisiä asuinrakennuksia. Annan unelmavuosissa erityisen merkityksellinen ja viihtyisä rakennus on Karoliinan maja, pieni vanha rakennus, jonka Anna ystävineen saa vuokrata korkeakouluajaksi. Tarinassa mainitaan myös Meritupa. matkailijain kesäpensionaatti eli täysihoitola, jonka merellisen idyllin saatan hyvin kuvitella ja on myös Valley Roadin pikkutalometsän keskellä, jossa Anna viettää kesää sijaisopettajana. Vaikka itse taloa en paljon kuvata, voin nähdä sieluni silmissä kylämaiseman metsän keskellä.  Myöhemmin sarjassa saa lukija tutustua Annan pieneen haavemajaan ja kapteeni Jimin majakkaan, mikä on varsin vaikuttava asuinympäristönä.

Ihastuttava, kodikas, elämänläheinen, niin kuvaisin Annaa ja hänen tarinaansa.

Älynväläys:

- Älä! Oikeinko pelkäät kahta lehmää? Pilkkasi Davy. Ne ovat molemmat nuorempia kuin sinä.

- Mutta ne ovat suurempia, sanoi Dora.