Sigrid Undset

Kristiina Lauritsantytär

WSOY, 1923

 

I osa Seppele

II osa Emäntä

III osa Risti

Päähenkilö: Kristiina Lauritsantytär

Miljöö: 1300-luvun norja, sen vuono- ja vuoristoseudut, Jorungaardin kartano ja eräät muut kartanot

Juoni lyhyesti:

Kristiina on tarinan alkaessa 7-vuotias, ja tarinan loppuessa. niin sitä on vaikea sanoa, ehkä viidenkymmenen tai jonkin verran yli. Kristiina Lauritsantytär on ennen kaikkea kasvutarina. Kristiina kasvaa kunnioitetun perheen tyttärenä aina nuoruuden kynnykselle, jolloin hänet kihlataan Simon Andreksenpojalle. Ennen häitä hän kuitenkin lähtee vuodeksi luostariin, johon vaikuttaa myös j hänen kokemansa hyökkäys erään irviöpapin taholta ja josta on seurauksena, että eräs toinen nuori poika kuolee.

Luostariaikana Kristiina tapaa noviisitoverinsa kanssa metsässä pari ritaria, joista toiseen, Erlend Nikulauksenpoikaan Kristiina rakastuu ja he lupautuvat toisilleen.

Kristiina Lauritsantytär on mielenkiintoinen teos. Se ei ole puhdas rakkausromaani, jos siinä kohta rakkauttakin käsitellään. Kristiinan luonnetta minun on vaikea ymmärtää. Hän on kasvanut isänsä rinnalla, perheessä, jota on arvostettu. Nyt hän heittää tämän arvostuksen karatakseen Erlendin kanssa, jolla on jo jalkavaimo ja kaksi lasta ja joka on joutunut jonkinlaiseen "kirkonkiroukseen" Erlend tosin haluaa nostaa arvostuksensa takaisin ritarin arvolle sopivaksi.

Kristiina on kiivas, hän tietää, mitä tahtoo, hän rakastaa Erlendiä, ja saa tämän erinäisten tahtojen taistelun jälkeen, mutta millä hinnalla?

Erlendin luonne on toisenlainen. Hän on ritari, taistelija ja seikkailija, jossain määrin "taivaanrannan maalari" joka ei oikein saa mitään aikaan, no seitsemän poikaa kuitenkin ja vielä kahdeksannenkin, joka kuitenkin kuolee pian syntymän jälkeen.

En siis oikein ymmärrä Kristiinan luonnetta. Hän tiuskii ja kääntää selkänsä Erlendille  - miksi, jos kerta rakastaa häntä. Kristiinan toimia varjostaa varmaankin hänen saamansa kasvatus, ristiriita kunniallisuuden ja siitä luopumisen välillä.

Kristillisyys

Eletään 1300-luvulla, kristinusko on saavuttanut Norjan, on pyhimykset. Kirkoissa puhutaan latinaa. Kristilliset arvot ja ajatukset tulevat kyllä esille, mutta myös se, kuinka vaikea on päästä irti pakanuuden otteesta. Toisaalta rukoillaan pyhimyksiä ja Herraa Jeesusta, toisaalta kannetaan ruokaa kuolleille ja uskotaan maahisiin.

Teemat:

Rakkaus, usko, ihmisen arki ovat kaikki teemoja, jotka tulevat esille. Yksi erittäin vahva teema on kuitenkin äitiys. Kristiina on ennen kaikkea äiti. Hän elää lastensa kautta ja lapsille. Siinä on myös yksi aita Kristiinan ja Erlendin välillä. Kristiinan mielestä Erlend ei tarpeeksi ajattele lastensa tulevaisuutta.

Kerronta:

Kristiina Lauritsantytär on luontevaa, sujuvaa  ja jäyhää, kuin vuoriston karu maisema. Paikka paikoin selkeys hieman kärsii, esimerkiksi selostettaessa kuka on kunkin lapsi ja mitä sukua, lopulta en jaksanut miettiä sukulaisuussuhteita ollenkaan. Jos kohta teksti olikin vanhahtavaa, ei se lukemista haitannut. Hieman ehkä ihmettelin sellaista muotoa kuin säädykkäästi, mutta kyllähän sen ihan hyvyin ymmärsi.

Lopputulema

Pidin teoksesta, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään ja tajunnut. Teoksen syvällisyys voisi aueta uusintakierroksella eri tavalla. Ei hullumpi lukukokemus. Lopun Musta Surma ja sen seuraukset sai kyyneleet silmiin ja se on jo paljon sanottu vaikuttavuudesta.

Tällä mukana Joken haaste 14 nobelistia ja saavutin ainakin noviisin arvon. Jokke on myös lukenut Kristiina Lauritsantyttären ja on huomioinut sen traagisuuden.

Sigrid Undset sai Nobelin kirjallisuudenpalkinnon 1928. Hänestä kerrotaan, että hän olisi myynyt palkintomitallinsa ja lahjoittanut varat Suomen lasten hyväksi talvisodan aikana.