imduty-normal.jpg


Yang Yi & LIang Ko

I am duty today

Kuvitus: Ku Yin

Shanghai Juvenile Publishing House

Foreign languages press

Peking 1966


Tämän pienen kirjasen ostin kerran kiripputorilta ajatuksena harjoitella sen avulla englanninkielen taitoani. Myös kuvitus kiinnosti. I am duty today kertoo kiinalaisen päiväkodin arjesta.Tarinan kertojana on pieni tyttö, joka kertoo:

Olen tänään palvelusvuorossa. Autan meidän hoitajaamme. Nousen ylös auringonnoustessa ja kuljen työhön iloisena.

Tytön nimeä ei kirjassa mainita, mutta hänen apunaan olevan pojan Tung Tungin nimi kylläkin. Päivä alkaa siitä, kun he kantavat pöydät ja tuolit paikoilleen ja järjestävät lelut ja kirjat paikoilleen. Sitten he vaihtavat kultakaloille veden ja syöttävät kanit. Sitten saapuvatkin jo muut päiväkotilapset ja heitä ptiää tervehtiä ja tarkistaa, että lapsilla on puhtaat nenäliinat,  haalarit suorassa ja ojennuksessa ja kädet pestyinä.

"Tämä on tehtävä huolellisesti. Silä me pidämme huolta siisteydestä, vaikka olemmekin pieniä"

En tiedä, millainen päiväkotilasten päivä on Suomessa, mutta voin kuvitella sen olevan aika laila samanlainen ainakin, mitä tulee leikkiin, ruokailuun ja päiväuniin. Siinä, että jokaisella päiväkotilapsella olisi vuorollaan "velvollisuus" auttaa hoitajia, taitaa elämä poiketa suomalaisessa ja kiinalaisessa yhteiskunnassa. Ja taitaa se elämä olla muuttunut aika laillla 40 vuodessa Kiinassakin, vai onkohan sittenkään.

Olen tänään palveluksessa tuo mieleeni oman kouluaikaisen käytävävalvojan tehtävän. Jokaiselta luokalta oli valittu kolme "järjestäjää", jotka vuorollaan toimivat käytävävalvojina. Minut valittiin yhtenä vuonna ja silloin sitä istui koulun käytävällä ja katsoi, että kaikki oli OK, ja jos tuli vieraita koululle, niin piti opastaa. Aika hiljaista se oli, paitsi silloin, kun ylemmän luokan pojat tulivat ja ojensivat suklaata, joka osoittautuikin puupalaksi. Käytävävalvojan tehtäviin kuului myös ruoka-aikana auttaa keittäjää jakamaan ruoka-astiat luokkiin. Nykyisessä peruskoulussa ei  tällaista järjestelmää enää olekaan.

Tämä kirjanen oli ihan mielenkiintoinen kieli- ja kulttuurikylpy. Kuvitus on lapsenomaista ja herttaista. Tosin täytyy myöntää, että lapsenomainen vilkkaus ja spontaanisuus tästä puuttuu, niin säntillisesti ja kurinalaisesti kaikki toimet suoritetaan.  Tulee vähän sormella heristely mieleen tästä "opettavaisuudesta" ja kiltteydestä. Vaikka päiväkodin arki onkin lopulta hyvin samanlaista, kuin sen voisi olla Suomessa, voi rivien välistä kuitenkin aistia kiinalaisen kulttuurin ja elämänmenon.

------

Kirjallinen maailmanvalloitus: Kiina