saalasti.jpg

Kerttu Saalasti

Anna hänelle nöyrä mieli

Kaisa ja Kyösti Kallion elämäntieltä

WSOY, 1972

327 s.

 

"On se niin ihana tämä lepopäivänaatto että sen eteen kannattaa puuhata. Saa sitä paikkaamalla vaatteen ikää jatketuksi. Mutta älkää jättäkö hikisiä paitoja nyttyrälle milloin minnekin. Sehän se vaatetta kuluttaa. Puhdasta ja paikattua ei kenenkään tarvitse hävetä. - Ei varmaankaan hyvästi paikattua, huomauttaa siihen joku paitansa hihoja hyväksyvästi käännellessään. Emäntä kertoo miehille muiston varhaislapsuudestaan. - Asuttin vielä Savimäellä. Äiti lähti sunnuntaiaamuna kirkkoon ja minä pääsin mukaan. Se oli suuri tapaus ja sitä varten oli kolttu pesty ja paikattu. Äiti oli tehnyt kangastilkuista kairalakin tyttönsä pään suojaksi. Riemuitessani hyppelin tien viertä äidin edellä. Vastaan tulevat "röökynät" säikäyttivät naurullaan: - Katsokaapas nättiä tilkkutyttöä. Onpa siinä paikka paikanpäällä. Juoksin äidin turviin. Äiti painoi minut hameensa suojaan ja kuulen vieläkin hyväilevän ja ymmärtäväisen äänen, kun hän sanoi: - Rakas pikku-Kaisu. Äidin oma Kaisu."

Kaisu oli Suomen 4. presidentin Kyösti Kallion tuleva aviopuoliso.

Kaisa ja Kyösti kallion tytär Kerttu on kirjoittanut vanhempiensa tarinan kirjaksi, joka on täynnä pieniä tarinoita ajasta kauan kauan sitten. Ajasta, jolloin ei tuhlattu eikä heitetty hukkaan sitä, mitä vielä käyttää saattoi.

Suomen presidenteistä Kyösti Kallio on erityisesti minua kiinnostava hahmo. Ei vain hänen elämänarvojensa vuoksi, vaan salaperäisen valokuvan vuoksi, jonka löysin saamastani sukualbumista. Kuvassa on sukulaistytöt ja heidän lähistöllään aivan Presidentti Kallion näköinen mies. Koska niin tyttöjen kuin Kallion sukujuuret menevät pohjanmaalle mietin, onko sattumaa, että presidentti Kallio on jäänyt seisomaan kuvauksen ajaksi vai onko jokin seikka löytämättä, mikä yhdistäisi neitoset ja presidentin. Salaisuuden avainta en ole vielä löytänyt. Ei sitä löytynyt tästä kirjastakaan, joka kuitenkin sinänsä oli ihan mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja mieltä avartava teos.

Anna hänelle nöyrä mieli ei ole suoranaisesti elämänkerta, sukujuuria käsitellään lyhyesti. Enempi Kerttu-tytön vaikutin on lämminhenkisessä muistojen virrassa, jossa tapahtumat uiskentelevat kuin lystit kalat.

Mikä minua hieman häiritsi oli se, että en aina pysynyt ihan kärryillä siitä, kertoiko Kerttu omia muistojaan omasta lapsuudestaan vai vanhempiensa elämästä.

Lukisin kuitenkin mielelläni enemmänkin Kallion pariskunnan elämästä. Ilmeisesti Kaisan ja Kyöstin kirjeistä olisi ilmestynyt muutama julkaistu painos. Enemmän kuin politiikka minua kiinnostaa siis heidän yksityiselämänsä ja perhepiirinsä, se ajankuva.

....

Tällä kirjalla mukana Elämäkerta  ja Maalaismaisemia -haasteissa.