viisikkojatorninsalaisuus-normal.jpg

Enid Blyton

Viisikko ja tornin salaisuus

Tammi, 1970

Alkuteos: Five have a wonderful time

suomentanut Lea Karvonen

176 s.


Viisikko jatkaa seikkailujaan, tällä kertaa vanhan  feodaaliaikaisen linnan lähettyvillä leireillen. Pauli on vilustunut mentyään liian aikaisin uimaan ja on ärtynyt, kun ei ole päässyt hetimmiten serkusten mukaan, lopulta kuitenkin Fanny-äiti on sitä mieltä, että tyttö on tervehtynyt ja voi lähteä muiden luo.

Viisikon leiripaikalle saapuu myös sirkusseurue, johon kuuluu monelaisia hahmoja tulennielijästä kumimieheen. Kuuluupa joukkoon myös Simasuu, mahtava python-käärme. Sirkuslaiset eivät oikein katso suopein silmin lapsia ja siirtävätkin lasten talovaunut hissun kissun toisaalle, kun lapset ovat muualla.

Siitä taas koituu hankaluuksia maanomistajan kanssa.

Ihmtellen, mitä nyt! Saapuu paikalle yllätten mustalaistyttö Jo, johon lapset ovat tutustuneet aiemmin Viisikko joutuu ansaan -seikkailussa. Jo, joka on sukua tulennielijä-Alfredolle antaa kyytiä sirkulaisille ja kuinka ollakaan, pian lasten talovaunut ovat entisellä paikallaan.

Leo on kuitenkin ylpeä poika ja saatu kohtelu on hänen mielestään ollut sellaista, että hän pätättää, että he lähtevät pois.

Sitten tapahtuu kuitenkin yllättäviä. Illan hämärässä lapset katselevat Paulin tehokkailla kiikareilla lintuja ja sattuvat katselemaan myös vanhan linnan pystyssä säilyneeseen torniin. Siellä näkyy aivan kuin miehen kasvot, tummat ja jotenkin kohtaloonsa alistuneet, toivottomat kasvot.

Poislähtö ei tule kysymykseenkään. Tässähän on arvoitus, joka on selvitettävä.

Viisikko ja tornin salaisuus on tuttua Blytonia, joka ei yllätä käänteissään.  Sirkus tuntuu olevan aika useissa Viisikoissa mukana samaten tiedemiehet ja heidän tekemänsä työn tärkeys. Nationalistinen, oman maan edun ja hyvinvoinnin merkitys on luettavissa rivien välistä ja petturuus pahinta, mitä voi ajatella.

Viisikko ja tornin salaisuus on rentoa kesäluettavaa, jossa seikkailun mukana on myös hiven historiaa ja luonnontietoakin. Pieneltä huolimattomuusvirheeltä ei tässäkään seikkailussa ole vältytty. Ahmimisikäiseltä lukutoukalta se jää ehkä hyvinkin pimentoon, kun taas kriittinen lukija takertuu asiaan kuin varpaat lillukanvarsiin.

Kohtaus 1:

- Katsokaa, nyt se paha tiedemies tulee takaisin --- ---- ----  Me otamme hänet vangiksi, kuiskasi Bufflo --- --- --- ja ennen kuin piiri oli hajautunut, oli köysimies sitonut hänet huolelliseti päästä jalkoihin.

Kohtaus 2:

Hän avasi  talovaunun ja huusi kovalla äänellä: - Tulkaa ulos! Haluamme tietää, kuka te olette. Oletteko te tämän roistosakin pääjehu vai? No, alkakaa tulla! Hän piteli taskulamppua, ja tuntematon muukalainen tuli hitaasti ja arvokkaasti ovelle.

Kuinka kummassa joku voi tulla hitaasti ja arvokkaasti ulos, jos hän on köysissä päästä varpaisiin? Kysynpä vaan ja ihmettelen.

Sanaleikki:

- MInun täytyy pestä kädet ennen kuin lähden. Olen niin sanoakseni vähän käärmeissäni. (Pauli, hoideltuaan Simasuuta).

Välipalojen välipala:

"Sitten syötiin illalliseksi rullalle käärittyjä makkaraviipaleita, joiden välissä oli mansikkahilloa."