Kuvitettu klassikko
nro 9
Harriet Beecher Stowe
Setä Tuomon tupa

Lapsuudesta muistan lukeneeni useitakin kuvitettuja klassikoja, harmi, että ne sittemmin katosivat, lienee joku sisaruksista ne myynyt (???). No, tässä taannoin  löysin nettiantikvariaatteja tutkiessani tämän klassikon, joka ei ollut hinnalla pilattu. Ihan ihmettelin, miten se oli niin edullinen, mutta lähetyksen tultua en ihmetellyt enää. Lehti oli kyllä kokonainen, mutta kovasti teipattu ja resuinen, joten mistään loistokappaleesta ei ollut kyse. Sellainen olisi jo maksanut lähemmäs sataa euroa.

Setä Tuomon tupa on yksi kirjahyllyni merkkiteoksista, jonka olen lukenut pari kolme kertaa aiemmin. Olen kuitenkin ajatellut lukea sen uudelleen jossain välissä ja lukuintoa lisäsi luettuani tämän sarjakuvavariaation.

Setä Tuomo on arvostettu orja Kentuckylaisella plantaasilla. Hänen isäntänsä joutuu kuitenkin myymään Tuomon velkojensa vuoksi, samoin kuin nuoren naispalvelija Elisan pojan. Elisa lähtee poikansa kanssa karkumatkalle, Tuomo sitävastoin rehtinä ja rehellisenä miehenä jää paikalleen ja joutuu kohtalonsa tielle, jolle mahtuu niin iloja kuin suruja.

Tämä Kuvitettu klassikko -versio oli hieman pettymys. MInulla on myös hieman vaillinainen versio Dickensin Kaksi kaupunkia -kirjasta, joka on paljon sykähyttävämmin saatu sarjakuvaksi. Ei sillä, kyllä tässä sarjakuvassa henkilöhahmot on suurin piirtein kasassa, ainakin ne päähenkilöt, mutta luonteet ja henkilökemia jää kovin heppoisiksi. Lisäksi tarinan juonessa on ikävä vaillinaisuus ja suoranainen ajallinen virheellisyys.

Eli, kyllä se on kirjaan tartuttava, jos haluaa oikein kunnolla tunteiden virtaan uimaan, sillä ei tämä sarjakuva paljoa hetkauttanut. Kielellinen asukin oli hieman tönkköä.

Mitä tulee lehden kanteen, niin se ei sopinut ollenkaan lehden tarinaan, mikään kohtaus tarinassa ei tukenut kansikuvaa, sillä Tuomoahan ei ajettu missään rämeissä verikoirien kanssa takaa, joskin itse kirjassa on kuvaus orjan takaa-ajosta (Herra St.Clare kertomana ja selvittäessä syytä siihen, miksi hän on niin helläluontoinen orjiensa suhteen). Jos siis kansikuvan on tarkoitus kuvata Setä Tuomoa niin harhaan on menty ja pahasti.

No, onhan tämä sarjakuvaversio jonkinlainen tutustuminen tähän aikansa merkkiteokseen, joka muutti maailmaa, mutta ei anna läheskään sitä mielihyvää ja tunteiden kirjoa, minkä kirjanlukeminen tekee.

Esimerkiksi tämä kohtaus Evangelinen poismenosta. Kirjaa lukiessa en ole välttynyt kyyneliltä, mutta tämä sarjakuvamuotoon saatettu kohtaus ei tirauttanut vettä hitustakaan. Saattaapa se joistain tuntua liika imelältäkin ja onhan siinä tiettyä pyhäkoulumaista otetta, täytyy myöntää.






Setä Tuomon tupa on kuitenkin ehdottomasti klassikko. Siinä on hyvin vaihteleva henkilögalleria. Onhan tarinassa kyllä tiettyä saarnaavuutta (Beecher Stowe oli papintytär) , mutta miksikään sormenheristelyksi tarina ei kuitenkaan mene. Ihmisluonteiden viat ja heikkoudet tulee esille henkiöiden myötä ja elävät joko lämpiminä tai kylminä. Kaiken kaikkiaan tämä on tarina, joka kannattaa lukea ja nimenomaan kirjana.